Puppe leipoo

Netti on täynnä kaikenmaailman arvontoja ja kilpailuja. En juurikaan ole ottanut näihin osaa, paitsi nyt. Ei se anna jos ei yritä. Pari päivää sitten puolen päivän aikaan pojan siinä syödessä päivällistä ja katsoessa Ryhmä hauta puhelin soi. Myönnetään, oon huono vastaamaan tuntemattomiin numeroihin mutta yritän siinäkin parantaa. Taas kannatti. Kodin kuvalehden toimituksestahan sieltä soitettiin, mä nimittäin vastasin lähipäivinä kyselyyn, mikä on kaikkien aikojen lempikirjani. Ja vastaukseni oli ilmeisesti lehteen menevä juttu. Jes. 

Kysehän ei ole mistään aukeamasta, ei mistään sivusta, vaan ihan pienestä jutusta muiden juttujen yhteydessä. Mutta onhan sekin hieno juttu. Mun mielestä. Ja mun vastaukseni otsikostakin päätellen oli Puppe leipoo. Lasten luukkukirja. Tekstiä muutama lause ja yksinkertaiset sivunkokoiset kuvat. Aivan ihana. Ainakin pienen tytön mielestä joka ei osannut siihen aikaan edes lukea. Osasi kyllä kirjan ulkoa, mutta eihän siihen paljon lukutaitoa tarvittu. Isi ja äiti vaan lukemaan tarpeeksi monta kertaa. Sellasia ne lapset on, uudestaan ja uudestaan. On meidänkin pojalla ne hetkittäiset ykkös suosikit. Esimerkiksi Mauri Kunnaksen Hurjan hauska autokirja. Siitä sitten joskus toiste.

Puppe leipoo. Nimihän sen jo kertoo. Kirja on pienille lapsille suunnattu kirja, ja luukkujen alta löytyy aina jotain kivaa. Milloin mitäkin, taikinan takaa Puppe sotkemasta tai kaapin oven takana leivontatarvikkeita. Se selviää vain kurkistamalla. Meillä on tämä kyseinen kirja säilynyt hyvin mun omasta lapsuudesta saakka, nyt on omakin poika päässyt kurkistelemaan samoja luukkuja. Puppe-kirjoja löytyy kyllä muitakin, luukkukirjojen lisäksi myös tavallisia satukirjoja. Suosittelen. Meillä on ainakin tykätty jo kolmatta sukupolvea. Mutta kukapa ei kivoista lastenkirjoista tykkäisi.

Tämän pienen pienen tekstinpätkän mun suosittelemasta Puppe-kirjasta mun pienen pienen kuvan kera löytää Kodin kuvalehdestä numerosta 21, joka tulee seuraavan lehden jälkeen. Lupasivat kyllä, että löydän lehden meidän postilaatikosta satukirjan kera kiitokseksi. Ei muuta kun vastailemaan lisää kyselyihin!

IMG_5937.JPG

– Laura

Kulttuuri Vanhemmuus Kirjat

Se ensimmäinen

Se ensimmäinen. Mikä niin? Blogikirjoitus. 

Nyt olis aika avata ja kertoa mistä tässä on kyse, mutta siinähän menis koko ilta, yö ja seuraaat viis viikkoa, tai vuotta. Siksi onkin ehkä parempi, että lähdetään liikkelle ihan pienin askelin. Aloitetaan vaikka ihan tästä hetkestä..

Kello on 22 ja parittomat päälle. Makoilen erittäin epämukavassa asennossa mahallani sängyssä tyyny leuan alla, ei tunnu kivalta, mutta oma valinta. Vierestä kuuluu pieni rauhallinen tuhina. Mun ikioma, (okei, mieheni myös..) ihana ja rakkainrakkain poikani nukkuu omassa puusängyssään mun vieressä. Olohuoneesta kuuluu hiiren näpytys, kun rakas aviomies pelailee tietokoneella. Ihanan hiljaista ja rauhallista, meidän karvatassutkin on ihanan hiljaa omilla unillaan. Alkaa olla taas yks tavallinen arkipäivä purkissa. Eikä se tavallinen ollut mikään vähättely, tavallinen on yleensä se paras. 

Nyt poika käänsi kylkeä ja toisti unissaan kolmesti lopeta, lopeta, lopeta. Okei, asiaan siis..

Meidän keskiviikko alkoi taas vähän yli 7, kun aamuvirkku 2-vuotias väsyneenä päätti ettei enää muka väsytä. Kaivinkoneet, rekat ja kaikenmaailman autot kainaloon ja äidin ja isin väliin. Nythän ei enää nukuta. Tai ainakaan äiti ei nuku. Isihän nukkuis vaikka jäis katujyrän alle. Sitten vaan sängystä ylös, naput likoomaan ja kyykyt heti alta pois. Joku päätti nimittäin alottaa taas kyykkyhaasteen. Aamupala pöytään, tai siis olkkariin ja aamupiirretyt päälle. Tais se iskäkin nousta jossain kohtaa kun kello soi 8 aikaan. Näin me alotetaan aikalailla jokainen meidän päivä, josta se sitten etenee iltaan omin askelin. Se on sitä perusarkea, se on sitä elämää. Se on meidän elämää. Ja mä rakastan tätä kaikkea. 

Ja tästä kaikesta mä ajattelin kirjoittaa. Meidän perheestä. Meidän arjesta. Meidän tavallisesta ruuasta. Tavallisista leivonnaisista. Tavallisista kotijutuista. Tavallisista tai vähemmän tavallisista ajatuksista. Kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ja ehkä välillä jostain ihan muustakin. 

Kauniita unia.

– Laura 

Suhteet Oma elämä