Ensimmäinen adventti

img_7365.jpg

img_7375.jpg

img_7377.jpg

img_7378.jpg

img_7389.jpg

Ensimmäinen adventtisunnuntai. Pikkujoulu. Pukki muisti ainakin meidän pienintä, aamulla nimittäin löytyi paketti sängyn vierestä. Vaaleansiniset reinotossut, kokoa 25. Mummi saattoi toimia pukin apurina, ja äiti laittoi lahjan esille viime yönä. Ehkä.

Miten me sitten vietettiin pikkujoulua? No mitenkäs muutenkaan kuin leipomalla joulupipareita! Eilen tein taikinan tekeytymään jääkaappiin yöksi, ja tänään päästiin niitä paistamaan. Me kaikki kolme pöydän ääressä, vuoroteltiin kahta kaulinta ja paineltiin muotteja taikinaan. Leevikin oli innolla mukana alusta loppuun. Eksyi sitä taikinaa parempiin suihinkin. Paljon. Uunin kautta koristeltavaksi. Pikkumies tykkäs hurjasti laittaa pipareihin nameja, ja paljon laittoikin. 

Jouluna sitten uudestaan. Nyt vasta harjoiteltiin. Toivottavasti pikkuinen apuri on silloin yhtä innoissaan, ellei enemmänkin. Nyt on pikku tossut sängyn vieressä odottamassa aamua, saatiin riisua yöksi pois. Unikin tuli jo, nyt siis ihan hiljaa. Voidaan puhaltaa se kynttilä sammuksiin ja nukahtaa myös.

Hyvää pikkujoulua. Ja kauniita unia.

<3: Laura

suhteet ystavat-ja-perhe mieli ajattelin-tanaan

Äiti, maalataan

Vesivärit tiskipöydällä värikkäiden sutien vieressä. Tyhjä pilttipurkki vettä varten. Uusi suosikkijuttu. Äiti maalataan. Leevi haluu maalata. Näin poika sanoo äidille ja osoittaa tiskipöydälle. No sitten me maalataan.

Me ostettiin miehen kanssa viime viikonloppuna Leeville ekat vesivärit. Ajattelin, että vois tykätä, tykkäähän poika myös piirtämisestä. Ja tykkäshän se, kovasti. Ollaankin maalattu melkein joka päivä. Leevi valitsee värin, äiti laittaa sutiin ja Leevi maalaa. Tosin aina välillä äidin täytyy maalata kaikai (kaivinkone) tai rekka. Eli rekka, kaivinkonetta en osaa. Ei se rekkakaan kummoinen ole, mutta kelpaa 2-vuotiaalle.

Paperi täynnä värejä, on sinistä, punaista ja lisää sinistä. Eniten halutaan sinistä. Tai valkoista, se vaan ei paperilla näy jostain kumman syystä. Mitä väriä Leevi haluaa? Äiti kysyy. Mmmm mmm.. Poika miettii. Valkosta! Mutta eihän se näy valkoisella paperilla. Mmm sinistä! Sinistä siis. Ja sitten maalaamaan. Viivoja, ympyrää ja spiraalia. Ja sitten vaan paljon väriä. Hyvä tulee, hieno! Ja uusi paperi.

Mä olen ihan mielissäni, että Lepa tykkää piirtää ja maalata. Onhan se kehittävää ja luovaa. Näkee, kuinka pienessäkin ajassa poika kehittyy ja paperiin ilmestyy erilaisia muotoja. Opitaan värejä ja keskittymistä. Sen takia äiti ja isikin on punaisia, oletan. Jos äiti kirjoittaa kauppalistaa tai reseptiä, hakee pikkumuru heti kaapista omat puuvärit. Luovuus iskee jälleen! Omena-puolukkaleivän ohjeessa on värikäs tausta. Mulla oli apuri kirjoitushommissa mukana. Ei haittaa, se on vaan ihana. Sivun alareunassa lukeekin Leevi 2 v. Ja näin reseptikirjani kantaa muistoja mukanaan.

Nyt jo löytyy paksu pino hienoja maalauksia. Katsotaan mihin kehyksiin niitä vielä laitetaan, kaikki täytyy säästää, niinhän se menee. Sitten isompana katsellaan ja naureskellaan mitä on pienenä piirretty ja maalattu. Kyllä mekin ollaan aika hupaisia nauruja saatu isoveljen kanssa jostain vanhoista piirrustuksista. Mutta onhan ne niitä tärkeitä lapsuuden muistoja, isi kehuu sitä järjetöntä kuvaa eikä edes tiedä mitä se esittää. Sitten ollaan ylpeitä ja hyvillä mielin. Se on tärkeintä. Lapsen ilo ja onnellisuus. Siis lisää maalaamista, piirtämistä ja kehuja hienoista kuvista.

Minkäkaisia ihania kuvia muilla piirretään tai maalataan? 

img_7281_0.jpg

img_7272.jpg

img_7278_0.jpg

<3: Laura

hyvinvointi mieli lasten-tyyli vanhemmuus