Palasia vauva-ajasta

Nyt kun päästiin tähän ihanaan vauva-aiheeseen, ajattelin kerätä vähän omia palasia meidän ensimmäisestä vauva-ajasta. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta silti niin tuttua ja turvallista. Äidinvaistot. Kiitos niistä.

Leevi oli vauvana tosi, tosi tosi huono nukkuja. Muru veteli kellon tarkalleen maksimissaan puolen tunnin päikkäreitä. Ei minuuttiakaan yli. Ja yöllä herättiin kahden tunnin välein, mitäs muutakaan kuin syömään. Ennen ensimmäistäkään itkun parkaisua tämä äippä heräs jo pieninpäänkin heräilyn merkkiin. Eli äiti sai unta kerrallaan ehkä sen puolitoista tuntia, eikä muuten väsyttänyt. Väsytti kyllä. Aivan liikaa. Iskä ei herännyt edes kunnon itkuun, vau mitkä unenlahjat.

Meidän vauva söi, paljon, usein, jatkuvasti. Aina oltiin tissillä ja siihen nukahdettiin. Oli muuten ainoa paikka mihin nukahdettiin ilman itkumaratonia. Huh, äiti sai hetken levähtää. Tai katsella tuhisevaa, liian suloista vauvaa. Omaa rakasta, on ne vaan niin syötävän suloisia. Mulla on puhelimen muisti täynnä kuvia, toista tuhatta, kuinkahan moni onkaan nukkuvasta vauvasta? Moni.

Meidän vauva oli vaativa. Siis ihan totta, vaativa. Piti olla sylissä, muuten itkettiin. Piti olla sylissä ja keinuttaa. Muuten itkettiin. Piti olla sylissä, keinuttaa ja kävellä ympäriinsä. Kyllä, muuten itkettiin. Piti olla sylissä, keinuttaa ja kävellä sekä jutella koko ajan. Ja voi viimeisen kerran, kyllä, muuten itkettiin. Lopetit yhden näistä ja saatoit kuulla pienen pienen vauvan huutavan TYLSÄÄ! No, se helpottui kun opittiin itse liikkumaan. Onhan se hei tylsää vaan olla liikkumatta ja puhumatta koko ajan, kokeilkaa vaikka. Tylsää. 

Meidän vauva ei syönyt tuttia, ei ollenkaan. Ja joo joo, edellisessä postauksessa on kuva Leevistä tutti suussa, tais olla niitä ainokaisia hetkiä kun kelpas murto-osa sekunnin ajan. Päästiin toki helpolla, kun ei tarvinnut vierottaa tutista pois, mutta kyllä olis montaa tilannetta saattanut helpottaa niin paljon. Ehkä ens kerralla yritetään enemmän tuttia? 

Meidän vauva tykkäs kylpeä, ihan pienestä vauvasta asti. Ensimmäinen kylpy sairaalassa sai itkemään, mutta se itku jäikin ainoaksi. Kylvystä tuli ihana ja hauska isin-ja-pojan välinen juttu. Vielä tänä päivänäkin. Koitettiin vauvauintia, mutta siitä ei tykättykkään. Toinen kerta jäi viimeiseksi. Nykyään kyllä miehet käy uimassa joka viikonloppu jos mahdollista, Leevin ihan lempparijuttuja. Varsinkin se liukumäki.

Meidän vauva oli ja on aivan uskomattoman söpö. Söpöin kaikista, tottakai. Suuret silmät ja veikeät katseet, ihan super söpö. Jekkuilmeet löytyi kasvoilta jo silloin, mieli varmaan täynnä kujeita äidin ja isin päänmenoksi. Niitä on mahdettu hautoa jo vauvasta asti, oli sen verran tylsää. 

Meidän vauva ei nukkunut enää ilman unipupua, joita nyt löytyy kolme, siitä lähtien kun sen kainaloon ensimmäistä kertaa lykkäsin. Pupun ensimmäinen pesu ja illalla itkettiin, eikä muuten lopetettu. Iskä luovutti ja haki kostean pupun narulta, vauva rauhottui heti. Ja ilman niitä ei nukuta vieläkään. 

Meidän vauva piti hassuttelusta. Hassut ilmeet ja äänet, masun pöristelyt ja koiran riehuminen sai nauramaan. Saa ne kyllä vieläkin.

Mitä vielä? Meidän vauva kakkas ja paljon. No sehän on ihan normaalia. Minkälaisia vauvamuistoja teillä muilla on? 

<3: Laura