All good

 

Makaan tätä kirjoittaessani aivan ryytyneenä olkkarin epämukavalla sohvalla. Paikat on ihan jumissa alkuviikon treeneistä, koulujutut venaa viereisellä pöydällä, allergiaoireet vaan kasvaa ja nälkäkin olisi… SILTI, pitkästä aikaa tuntuu että oon aidosti onnellinen. Kevään valoisuus ja kesän läheneminen on tuonut mulle älyttömästi energiaa ja positiivisuutta ja oon oppinut kuuntelemaan omaa kehoa ja jaksamista paremmin.

 

 

Lähiaikoina oon keskittyny elämässä niihin asioihin jotka tekee mut oikeesti onnelliseks ja vie mut pois tietynlaisesta koomasta. Kuljin koko talven ihan zombina, nyt oon alkanu taas elään enemmän. Oon myös taas kerran huomannu liikunnan ja ravinnon merkityksen hyvään oloon. Kun keho on happy, mielikin on. 

 

 

Oon myös oivaltanu jotain ainakin mulle itselleni tosi merkittävää. Oon aina halunnut miellyttää muita ja varsinkin nuorempana mulle oli tosi tärkeetä mitä mun ulkonäöstä, syömisistä ja tekemisistä ajatellaan. Nyt oon alkanu pikkuhiljaa ymmärtämään, että täällä pitäis elää itseään varten. Jos en jaksa lähteä viikkoon lenkille, se on fine. Jos haluun syödä purkin jäätelöä niinkun tän postauksen teon aikana, se on fine. Jos haluun juhlia lähes viikottain, sekin on fine. Mua ei enään jaksa kiinnostaa muiden mielipiteet mun elintavoista, tärkeintä on että itse on tyytyväinen. Toivon, että muutkin oivaltais tän as soon as possible. 

 

 

Nyt mä avaan Netflixistä Riverdalen ja syön jätskipurkin loppuun. At the moment en haluis olla missään muualla.

– Laura