Mummu Muolaasta.

Olisin päässyt kesätöihin ulkomaille mutta enpäs lähtenyt. Yksi suurimmista syistä on mummuni (nimenomaan mummu, ei mummo tai mummi (yök)), joka on hiljalleen sokeutumassa ja tarvitsee apuja Tampereella. Helsinki on kuitenkin hieman lähempänä kuin Bulgaria. 

Mummullani on maailman paras muisti. Vanhemmalla iällä tarinointi on lisääntynyt ja välillä innostuessaan, toinen tarina on jo alkanut ennen kuin tajuan edellisen edes loppuneen. Mummu on oikein tarinankertoja. 

Tajusin äitienpäivänä mummulassa ollessani, etten ollut koskaan kuullut miten vaari ja mummu olivat tavanneet. ”Tansseissa. Olin siellä ystävän kanssa, joka tunsi myös Holmbergin. Holmberg iski silmänsä muhun eikä päästänyt koko iltana pois silmistään.” 

Mummu ei kuitenkaan ollut helppo saalis. 

”Toisissa tansseissa Holmberg ei tullut pyytään mua ollenkaan tanssimaan. Tansseja meni ihan ohi suun ja hermostuin ihan. Napasin siitä jonkun Holmbergin kaverin ja pyysin sitä tuleen jutteleen vähän kauemmas. Kierrettiin puutarhaa ja kun tultiin takasin Holmberg tuli ihan hermostuneena kysymään, että missä sitä oltiin oltu koko ilta! Sitten me tanssittiin.” 

Tätä kertoessaan mummun silmissä oli pilkettä ja suu supulla, aikamoinen konna. Ja taituri.

”Kerran me kohdattiin alamäessä. Holmberg tuli alhaalta ja mää ylhäältä. Holmberg huomasi mut jo kaukaa, alko hidastelee ja hymyileen. Mää pistin vauhtia ja katselin muualle. Kohdalla Holmberg huusi: ”AI LÖÖV JUU!” johon mummu rääkäisi: ”YÖK!” 

Mummu on hommannut nauhurin, johon se nauhottelee tarinoitaan. Aivan mahtavaa, mun mielestä.