Haasteena oma hyvinvointi

Nyt on sen aika, kun alan treenaamaan itseäni takaisin kuntoon ja omaksi itsekseni. Onneksi tämän ei pitäisi olla vaikea juttu, koska tiputettavaa ei ole paljon. Tai sitten tämä on vaikeaa juuri siksi. Haastavinta mulla tulee olemaan tässä matkassa syöminen. 

Alkuraskaus tiputti painoa melkein 10 kiloa. Lihosin raskausaikana noin 6 kiloa, jotka lähtivät synnärillä. Eli käytännössä nämä 6 kiloa oli pelkkää mahaa. Maha palautui heti synnytyksestä. Toki se on jäänyt löysähköksi, mutta odotin että työstämistä olisi enemmän tämän suhteen. Miksi tiputan painoa? Vaatekokoni on nyt 38-40 ja haluaisin palata kokoon 36-38. Se tuntuu enemmän itseltäni. Lisäksi haluan voida hyvin. Tavoitteena on tiputtaa painoa noin nelisen kiloa ja palauttaa takaisin lihasmassa. Suunitelmani on ensiksi tiputtaa painoa ja sitten aloittaa lihasten metsästys. Miten tämä onnistuu? Tämä tuleekin olemaan suurin haasteeni eli ruokavaliolla. Painon pudotuksen suurinta roolia pitää ruokavalio. Se mikä tekee mulle tästä todella haasteellista on se, että en juurikaan syö lihaa, en pidä kasviksista ja tällä hetkellä en oikeastaan syö mitään. Helppo juttu vai mitä?

Proteiineja pitäisi olla lautasmallin mukaan neljännes annoksesta. Proteiinit olisi silti helppo koota omalle lautaselle. Lihan lisäksi proteiinia saa mm. kananmunista, maitotuotteista, pähkinöistä, täyjyväviljaleivästä ja parsakaalista. Nämä kaikki ovat helppoja protskuja ja nopeasti valmiina. Puolet lautasmallista pitäisi jo olla kasviksia ja näitä mun pitäisi opetella syömään. Oikeastaan mun pitäisi opetella syömään uudelleen. Hiilarit on nyt ollut aika suuressa osassa mun ruokavaliota, koska ne on helposti saatavilla. Tiedostan sen, että hiilareita pitäisi karsia. Mun lautasmallina voisi toimia kakkulautasmalli eli puolet kakunpalasia, neljännes suklaata ja loppuneljännes croisantteja. Ne on niin hyviä!

Painoasia ja huono syöminen raskausaikana otettiin puheeksi myös neuvolassa. Se vähäinen määrä mitä yritin syödä raskausaikana, meinasi tulla ylös. Tästä tuli kierre ja lopulta mun ei tehnyt mieli syödä ollenkaan pahan olon takia. Mulla on ollut syömisen kanssa ongelmaa myös raskauden jälkeen. Sairaalassa pystyin kuitenkin pitkästä aikaa syömään normaalisti ja söinkin reippaasti ruokaa kuin norsu ja syöminen jatkui hetken aikaa myös kotona. Sitten tuli stoppi ja mun ei taaskaan tehnyt mieli syödä mitään. Tuntui, että aika kului niin nopeasti vauvan kanssa ja kun vauva nukkuu, haluan olla koirien kanssa. En jaksa miettiä omaa syömistäni ja sitä mitä kerkeän valmistamaan sillä välin, kun vauva nukkuu. Unohdun antamaan aikaani vauvalle ja koirille, että samalla se oma hyvinvointi unohtuu. Illalla mulla on niin huono olo, että ruuan pysyminen sisällä tuntuu jälleen haastavalta. Onneksi keskustelimme syömisestäni neuvolassa ja pääsen keskustelemaan ruokailutottumuksistani ravitsemusterapeutin kanssa. On mahtavaa, että tällainen asia otetaan puheeksi neuvolassa ja että ravitsemusterapeutin palveluita voi hyödyntää myös neuvolan kautta. En pitänyt omaa syömistäni millään tavalla ongelmana, mutta kun keskustelin lääkärin kanssa asiasta, ymmärsin, että siitä on muodostunut mulle ongelma ja nyt asialle pitää tehdä jotakin. 

Kun ruokavalio saadaan kuntoon, on se jo puolivoitto!  Liikuntaosio on hoidossa ja liikunta on aina kuulunut mun elämään. Ostin jäsenyyden vihdoinkin kuntosalille joulukuussa. Odotusaikana jouduin lopettamaan salijäsenyyteni, koska en siellä pystynyt käymään oikeastaan koko rakausaikana. Mulla oli hyvää aikaa seurata salitarjontaa täällä ja päädyinkin vaihtamaan kuntosalia toiseen. Uusi ympäristö motivoi liikkumaan entisestään. Siellä on hyvä ilmapiiri ja treenikaverit epänormaaliin Satakuntalaiseen tapaa tervehtivät. Tulee heti hyvälle mielelle, kun ympärillä treenaa hyväntuulisia ihmisiä.

Salilla treenaus on pysynyt harrastuksissani 16 vuotta. Olen kokeillut välillä muita harrastuksia, mutta saliharrastus on aina pysynyt. Se tuo mulle hyvän olon ja saan omaa aikaa. Yhdessä liikkuminen on myös kivaa, mutta pidän siitä, että saan olla itseni kanssa ja koota ajatuksia. Vaunulenkit ovat muodostuneet myös osaksi päivää. Se on pirun tylsää, mutta ulkoilma tekee hyvää vauvalle ja mulle. Ajatuksena on ollut kokeilla uutta harrastusta. En ole vielä päättänyt mitä se olisi. Riippuu siitä mitä täällä on tarjolla. Yleensä harrastusmuodot ovat ryhmäliikuntatunteja tai joogaa, mutta näistä kumpikaan ei ole mua varten. Kaipaan jotakin haastavampaa. 

Kun on tehty päätös muutoksesta ja ruokavalio katsottu kuntoon, on aika katsoa eteenpäin, tai alaspäin omaan napaan. Tärkeintä on nyt saada itseni kuntoon, jotta jaksan arkea vauvan kanssa. Lupaan tänä vuonna pitää omasta hyvinvoinnistani parempaa huolta. 

Mitä hyvää sinä olet luvannut tehdä itsellesi?

Ruokaterveisin,

-J