Hyvää 2kk syntymäpäivää M!

Nyt ymmärrän, kun mulle on toistettu samaa mantraa yhä uudestaan ja uudestaan ”Nauti vauva-ajasta, se menee ohi niin äkkiä”. Niin se tuntuu menevän! En kuitenkaan ymmärtänyt, että tämä tapahtuu jo parissa kuukaudessa. Muutama päivä sitten kokosin ison läjän 50cm vaatteita M:n huoneen lipaston päälle. Siinä ne odottaa, että ne pistetään pois. Harmikseni huomasin, että myös 56cm vaatteet alkavat kutistua. Eihän noi 56cm vaatteet kestäneet kuin muutaman viikon! Haikeudella katselen noita pienen pieniä vaatteita enkä malttaisi pistää niitä pois. Hyvä juttuhan se on, että mun pienokaiseni kasvaa. Kunpa joku olisi sen kertonut, että vain parissa kuukaudessa hän on näin iso tyttö. Mulle on jopa iskenyt pienoinen paniikki ja olen alkanut hamstraamaan vaaleanpunaisia pitsiunelmia lisää. Aion pukea M:n niin överi tyttömäisiin röyhelövaatteisiin, kun vielä sen voin tehdä. Kohta hän on iso tyttö, eikä mulla tule olemaan sanavaltaa hänen vaatevalinnoistaan. Meinaan nauttia vaaleanpunaisista pilvenhattaroista niin pitkään kun voin. Mies ei ole tyytyväinen, että tuhlaan rahaa vauvan vaatteisiin. Aina toteaa sen saman asian ”Eikö meillä noita ole jo ihan tarpeeksi”, no ei kultaseni, ei niitä ole. 

Miten meillä on mennyt ja miten M on kehittynyt? Ylpeydellä voin kertoa, että hän on kehittynyt oikein hienosti. Hän alkoi jo hyvin pienenä kannattelemaan päätään ja neuvolassa lääkäri on ihmetellyt, kun näin pieni tytteli on kovin jäntevä. Mummu oli yhden kerran mukana neuvolassa ja kun lähdimme pois 1kk tarkastuksesta, tokaisi hänkin ylpeydellä ”Kuulitko, M on jo 3kk:n ikäisen tasolla”. 

Arki vauvan kanssa on lähtenyt rullaamaan ja ollaan saatu rakennettua rutiineja päivään. Alku oli pieni sokki, kun sairaalasta kotiuduimme. Siinä ihmeteltiin, että pitääkö meidän nyt jo osata hoitaa vauvaa ja miten me oikein selviydymme näin pienestä ihmisestä. Ajattelin silloin, että koirien hoito on lastenleikkiä tähän verrattuna. Sairaalassa oli turvallisempaa olla, kun kokeneet kätilöt olivat apuna. Muistan, että aloin ensimmäiseksi siivoamaan asuntoa ja laittamaan paikkoja kuntoon. Kaikki mitä olimme etukäteen järjestelleet ja siivonneet, saivat kokea uuden muutoksen ja vaihtaa paikkaa. Tuntui ettei mikään toiminut. Päivän siivotessani meidän asuntoa, löysivät lopulta kaikki oman paikkansa ja vauva-arki lähti rullaamaan seuraavana päivänä.

Mulla meni ensimmäinen viikko siihen, kun kuuntelin hengittääkö vauva nukkuessaan. Nukuin itse kolmen tunnin yöunia ja valvoin kuunnellessani vauvaa. Vauvan huone oli tehty valmiiksi ja siellä oli myös hänen oma sänkynsä. Huone on jäänyt käyttämättä sillä otin vauvan viereemme nukkumaan oman mielenrauhani vuoksi. Aloin aika nopeasti opettamaan vauvaa nukkumaan päiväunia omassa sängyssään ja huoneessaan. Nyt mies on saanut mut suostuteltua, että opetamme vauvaa nukkumaan omassa sängyssä myös öisin. En kuitenkaan taipunut siihen, että hänet olisi laitettu omaan huoneeseensa nukkumaan. Sänky siirrettiin meidän huoneeseen minun puolelleni. Tämä on mennyt omalta kohdaltani hyvin, vauvan ei niinkään. Sänky on tuttu paikka jo hänelle, mutta yöunien nukkuminen siinä ei vielä suju. Kun nostan hänet meidän viereemme nukkumaan niin kyllähän se uni alkaa maistua. Ollaan harjoiteltu yöunien nukkumista omassa sängyssä vasta pari viikkoa. Joka toinen yö hän nukkuu sängyssä ja toisen yön meidän vieressä. Näin siksi, että saisimme myös itse nukuttua. Mies kun herää aamulla jo klo 4 niin meidän on pakko saada nukuttua. Olemme olleet siinä mielessä onnekkaita, että M on nukkunut alusta asti pitkiä yöunia ja yöunet ovat yleensä 6-7 tuntia ilman heräilyjä välissä. Tämän jälkeen hän nukkuu vielä 3 tunnin pätkän. Ystäväni ihmettelikin, että en näytä lainkaan väsyneeltä äidiltä. Kiitos tästä suhteellisen hyvien yöunien ja pakkelikerroksen. 

Meiltä on myös kyselty, miten meidän koirat ovat ottaneet vastaan uuden tulokkaan. Hienosti ovat koirat sopeutuneet vauveliin. Tähän vaikuttaa varmasti hyvä koulutus. Olemme käyneet koiriemme kanssa pennusta asti tottelevaisuuskoulussa. Aloin myös heti opettamaan, että vauva on uusi perheenjäsen ja he saavat edelleen huomiota, vaikka vauva meillä asusteleekin. Kun vauva nukkuu ja mulla on vapaa-aikaa, annan suurimman osan siitä ajasta koirilleni. Kun koirat menevät haistelemaan vauvaa, en käytä kieltosanoja tai estä heitä lähestymästä vauvaa. En tietenkään anna heidän nuolla kasvoja, mutta kutsun heitä silloin luokseni ja pyrin välttelemään Ei-sanaa. Haluan, että koirat kokevat vauvaan tutustumisen positiivisena asiana.

2 kuukautta on kulunut M:n syntymästä. Mitä muuta voin kertoa kuin, että nopeasti on aika kulunut. M on onnistunut mallikkaasti kääntyilemään ja osaa olla mahallaan "konttausasennossa". Ei varmaankaan mene kauaa, kun hän alkaa liikkumaan. M ottaa hienosti katsekontaktia ja hymyilee paljon. Nyt hän on oppinut myös nauramaan ääneen. Olen tainnut hänen kuulla sanovan jo ”iti”. Tämä on silti tuttua juttua sillä synnärillä kuulin hänen huutavan ”äiiii” eli äiti.

Mukavaa viikonloppua!

-J

 

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.