Kun äiti hurahtaa vauvan vaatteisiin

51868829_394970354639170_1349860289297776640_n.jpg

Muistan raskausaikana, kun otin perheeni puhutteluun vauvan vaatehankinnoista. ”Sitten ei ostella mitään vaaleanpunaista röyhelöä vauvalle. Haluamme vain neutraaleja värejä.” Värejäkin taisin luetella mitä kelpuuttaisimme. Eipä tiennyt raskausajan Johanna mitä on odotettavissa myöhemmin. Nyt on niin paljon pinkkiä ja röyhelöä, että voisi joku tulla huonovointiseksi pinkkiövereistä.

Kirjoittelin aikaisemmassa postauksessa vauvan vaatehankinnoista, joita aloin hätäpäissäni tekemään, kun huomasin seuraavien vaatekokojen huutavan tyhjyyttä. Meillä olivat vaatteet kertakaikkiaan loppu eikä ollut edes sellaisia vaatteita, joita sukulaiset tai ystävät olisivat tuoneet. Yleensä lahjavaatteet ovat pientä kokoa (50-56cm) ja näin meilläkin oli. Olin vain sokeasti uskonut ja uskotellut itselleni, että kyllä siellä kaapeissa jotakin on. Kun vihdoin suvaitsin hyväksyä asian, aloin hätäpäissäni etsimään FB:n kirppiksiltä vaatteita M:lle. Vaatteita tuli tilattua sieltä sun täältä ja nyt lopputulema on, no.. melko täyteläinen.

Etsin vaatteita joka puolelta netistä (minusta ei ole kivijalka kirppistelijäksi) ja lisäksi laitoin nettiin monia ilmoituksia halustani ostaa vaatteita. Eipä kulunut montaa minuuttia, kun puhelin alkoi piippailemaan myytävistä vaatteista. Tarkoituksena oli hakea seuraavaa kokoa ja miettiä muita kokoja joskus myöhemmin, kun niille olisi tarvetta. M:lle tarjottiin kuitenkin kaiken kokoisia vähänkäytettyjä vaatteita, joita en pystynyt vastustamaan. Seuraavina päivinä havahduin siihen, että olin lupautunut ostamaan vaatteita useammalta myyjältä sekä useampaa vaatekappaletta jokaiselta myyjältä.

Kerkesin hieman tästä jopa kauhistumaan, että mitä kaikkea onkaan tullut tilattua. Toiseksi eniten hirvitti, että mitä mahtaa mies taas sanoa tilailuistani. Kaavailin kaikenlaisia tarinoita, joita voisin kertoa miehelleni uusista vaatteista. Paras vaihtoehto, johon päädyin oli, että kaikki vaatteet on saatu lahjaksi. Näin, ja ongelma ratkaistu! Ei mutkutusta siitä. Onneksi mieheni ei lue blogiani niin uskallan mainostaa asiaa täällä.

Mutta en ollut enää perillä siitä mitä olin lupautunut ostamaan. Sanoin miehelleni hänen tehdessä kauppalistaa, että listaan pitää lisätä ruutuvihko. Tilanne rönsöily sen verran pahasti, että minun oli pakko saada kirjata johonkin näkyviin ylös kaikki mitä on tulon päällä ja mitä mahdollisesti vielä tarvitaan. Kauhukseni huomasin, että vaatteita alkoi olemaan yli tarpeiden. 

52350944_585630345198123_5856216379434205184_n.jpg

52522711_1192999547544536_5607549970702925824_n.jpg

52543554_676740499407983_7377635340619612160_n.jpg

Meillä on nyt menossa neidillä koko 62. Shoppailin vaatteita 86 kokoon asti, joten eiköhän näillä pärjätä hetken aikaa. Itselleni en ole ostanut mitään vaatteita raskauden jälkeen (enkä pahemmin raskauden aikana), vaikka kovin vannotin uusivani vaatekaappini heti, kun vauva on syntynyt. Heitin kyllä jätesäkillisen vaatteita jälleen konttiin, mutta itse tallustelen vielä joissakin äitiysvaatteissa. Itselläni ei ole ollut mielenkiintoa lähteä omille vaateostoksille, mutta vauvan vaatteet ovat asia erikseen. Niiden shoppailuun ei kyllästy.

Suunnitelmana oli hankkia M:lle vain välttämättömiä vaatteita kuten bodeja, housuja ja sukkia. Hurahdin kuitenkin jo kesävaatteisiinkin. Meillä on nyt kesämekkoja, haalareita, sortsipukuja yms., vaikka en tiedä sopivatko nämä edes kesällä. M kasvaa nyt sellaista vauhtia, että on mahdotonta ennustaa hänen kokoansa kesäksi. Lisäksi kaikenlaisia kesäasuja tuli valittua enemmän kuin tarpeellisia perusarkivaatteita.

52428043_804535923238337_5771608830827823104_n.jpg

52585273_469179603618519_8694570019784228864_n.jpg

52641195_2739457462732875_5407321464401559552_n.jpg

52851308_2206816342671930_7222945148492054528_n.jpg

52607814_2285495101687826_2964806058888921088_n.jpg

Moni shoppailee vaatteita raskausaikana (koko 9 kuukauden ajan). Itse olen nyt näiden parin viikon aikana ostanut koko odotusajan vaatteet kerralla. Ehkä hieman typerääkin, mutta haluan pukea M:n joka päivä viimeisen päälle. Meillä ei ole koskaan vietetty pyjamapäiviä, vaikka näin olen joskus suunnitellut. Aina päädyn pukemaan neidin ihaniin vaatteisiin ja viimeisen päälle. Ja kuten olen aikaisemminkin sanonut, että teen sitä niin kauan kun voin niin tehdä. Joskus olen vaihtanut M:n vaatteet pariinkin otteeseen päivässä, jos vaatevalinta ei ole miellyttänytkään silmään. Ihan hullua! Mutta onhan tässä aikaa mammalomalla ollessa.

52743168_2151409565076766_7084832026888503296_n.jpg

52412061_323222991654881_9217302178618671104_n.jpg

Olen itse aina pitänyt vaatteista. Tykkään seurata muotia ja kokeilla myös uusia trendejä mikä ei aina ole ehkä itselle se kaikkein imartelevin vaihtoehto. Tykkään pukeutua rennosti, mutta sitten kun lähden ulos tai juhliin, pukeudun viimeisen päälle. Olin tarkka jo pikkutyttönä vaatteistani. Joskus hiekkalaatikolla leikkiessäni, minulla oli päälläni uusi valkoinen mekko. Harmikseni hiekkaa joutui mekon helmalle ja siitä suutuspäissäni kirosin hiljaa itsekseni ”Voi taatanan taatana, kun meni hiekkaa hameeteen”. Pienestä pärräämisestä huolimatta oli pappani kuullut kiroiluni. Taisin saada silloin pienen puhuttelun ja siitä asti olen perheessäni saanut kuulla kenkkuilua tästä. Vaateintoilustani johtuen ja M:aa huolitellusti pukien voisin ennustaa, että tästä neitokaisesta kasvaa vielä samanlainen vaatehullu kuin äitinsä on (ollut?).

Suurin osa vaatteista on Newbien vaatteita, jotka ovat menossa myöhemmin myyntiin. Mikäli vaatteet kiinnostavat, ilmoitan myyntiin menevistä vaatteista Instastoriesin puolella (lazymorningswithj).

Vaateterveisin,

-J

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *