Missäs sitä ollaan oltu?
Huh, meillä on ollut kiireitä kotona ja tuntuu, että joka päivälle alkaa olemaan ohjelmaa. Olen ollut myös hirvittävän väsynyt, johtuen varmaan siitä, kun olen koko ajan menossa. Käyn jatkuvasti sellaisilla kierroksilla, että en saa nukuttua. Meillä oli hetki sitten kotona hieman surua, kun koiramme liukastui jäällä ja loukkasi polvensa. Olimme juuri edellisenä päivänä käyneet polvitarkastuksessa ja saimme terveiden polvien tuloksen. Liukastuessa polvi meni sijoiltaan ja niin terve polvi muuttui kakkosen polveksi. Jos joku ei tiedä patellaluksaatiosta, polvet arvioidaan 0-4. 0-polvi on terve ja 1:n polvessa on lievää luksaatiota. 2-4 asteen polvissa voi havaita jo liikkumisvaikeuksia ja polvi voidaan joutua operoimaan.
Nyt olemme eläneet päivän kerrallaan ja seuranneet tilannetta. Todennäköisesti leikkaus joudutaan jossakin kohtaa tekemään, mutta emme pidä asialla nyt kiirettä, koska koiramme kävelee normaalisti. Olin hirvittävän musertunut, kun tällainen tapaturma sattui. Olemme koirien kanssa hyvin varovaisia pienen koon vuoksi ja meillä koirat eivät esimerkiksi saa hyppiä sohville tai sänkyyn. Vaikka ulkonakin olemme varovaisia, ei näitä tilanteita voi näköjään välttää, varsinkaan jos omistat vielä kaksi hyvin vilkasta terrieriä. Nyt olen kuukauden tutustunut eri ortopedeihin, jotka ovat erikoistuneet pieneläimien leikkauksiin. Olen viettänyt netissä aikaa monia päiviä ja tunteja, koittaessani selvittää parasta mahdollista ortopedia. Olen soitellut useammalle ortopedille ja kuulostellut heitä sekä heidän leikkaustapaansa. Tiedän, että tämä voi kuulostaa hullulta, jotkut vain valitsisivat jonkun ortopedin, mutta minulle on tärkeää selvittää, että saadaan paras mahdollinen ortopedi. Hinnallakaan ei ole väliä. Haluan vain, että leikkaus menee hyvin ja pikkuinen toipuu nopeasti.
Viikon aikana olen tutustunut paikkakuntamme vauvaharrastustarjontaan ja olenkin ilmoittanut meidän pikkuprinsessan kaikenlaisiin harrastuksiin. M:sta on kasvanut melkoinen harrastaja ja viikot ovatkin täyttyneet nopeasti. Mikäli haluatte tulla katsomaan arvon M:aa niin suosittelen varaamaan ajan hyvissä ajoin hänen kalenteristaan. Mitä harrastuksia olemme löytäneet? M:lla alkaa mm. vauvauinti, muskari, värikylpy ja lisäksi erilaisia vauvatapaamisia. M pääsi vauvaklubiin ja meillä on joka viikko tapaamisia muiden vauvojen (ja heidän äitiensä) kanssa. Eka kerta olikin jännittävä ja M oli koko ajan sylissäni nyrkki suussa. Jossakin kohtaa alkoi vähän itkettämään uusi ympäristö, melu ja vieraat ihmiset. Lopulta kaikki meni hyvin. Näiden lisäksi meillä on perhekahvilatapaamisia ja marraskuiset tapaamisia. Kyllä tässä siis alkaa ohjelmaa olemaan!
Olen myös innostunut jälleen etsimään meille uutta kotia ja olemme käyneet joitakin taloja katsomassa, mutta mitään varteenotettavaa ei ole tullut esille. Tällä asialla ei silti ole kiire, sillä pidämme nykyisestä kodistamme todella paljon. Uuden talon pitäisi olla hyvin spesiaali, jos sellaisen päätyisimme hankkimaan.
Mammalomalla olessani olen aloittanut uuden päivätyön nimittäin käytettyjen vauvan vaatteiden hankinnan. Voihan hittolainen se käy oikeasti päivätyöstä! Se on todella aikaa vievää hommaa. Ystävälläni on muutaman kuukauden vanhempi tyttö ja olen häneltä ostanut kaikki pienet vaatteet pois. Minulle iski pienoinen vaatekriisi, sillä koko jota M nyt käyttää, alkaa olemaan pieni. Seuraavia vaatekokoja ei ole. Olin vain luottanut siihen, että uutta vaatepakettia pukkaa kohta, kun ystäväni tulee kyläilemään. Nyt toivon, että hänen innostumisensa röyhelöön palaa takaisin, jotta saan taas ostaa valmiita vaatepaketteja häneltä. Olemme kuitenkin kasvaneet erilleen tyylin suhteen ja joudun itse metsästämään röyhelöunelmia netistä. Ystäväni on ollut kyllä melkoinen tyyppi, että on jaksanut niitä hakea ja katsoa! Hän osasi ostaa aina hyviä vaatteita ja ne olivat kuin uusia.
Toisin kuin ystävälläni, oma ensimmäinen vaateostokseni ei mennyt hyvin. Ostin FB:n kirppikseltä pari bodya. Kun pääsin kotiin ja katsoin pussin sisältöä, oli bodyt väärää kokoa (myyjä oli valehdellut koot) ja ne haisivat homeelle. Vaateshoppailuun kuluu aikaa, kun pitää kysellä vaatteista lisäkysymyksiä, varmistella kokoja ja mahdollisesti vielä joudut huutelemaan vaatteiden perään, sillä FB:n kirppiksillä suurin osa käydään tarjouskauppana. Onneksi vanha koulukaverini oli huomannut netissä vaateahdinkoni ja hän tarjoutui esittelemään heille pieniksi jääneitä vaatteita. Hetken kuluttua puhelin alkoikin piippaamaan ja sain monta kymmentä kuvaa heidän pienistä vaatteista. Oli helpottavaa vain valita kuvista mitä haluan ostaa ja sopia hinta. Tiesin, että hänellä on hyviä vaatteita ja minun ei tarvitse miettiä ostanko taas nuhjuisia homevaatteita. Nyt meillä on joksikin aikaa M:lle vaatetta.
Tällaista meillä on nyt meneillään. M täytti lisäksi 3 kuukautta ja olemmekin juhlistaneet M:n kanssa tärkeää päivää maitokahvilla. M tosin ilman kahvia.
Vaatekriisiterveisin,
-J