Haaveena uni
Yli kaksi kuukautta on kulunut siitä, kun olen viimeksi saanut nukkua sikeästi ja pitkään. Raskausaikana mulla ei ollut ongelmia nukkua ja nukuinkin hyvällä omalla tunnolla niin paljon kuin jaksaisin. Jossakin vaiheessa nukkuminen ja rennosti oleminen alkoi puuduttamaan ja odottelinkin kovin, että saisin vauvan elämääni. Olen aika malttamaton eikä paikallaan pysyminen ole mua varten. Löhöilyä jaksaa hetken, mutta sitten on päästävä jo tekemään jotakin muuta. Muistan kuinka paukuttelin henkseleitä, että nyt olen nukkunut niin paljon varastoon, että unta en ainakaan tarvitse. Sairastin nuorempana monta vuotta anemiaa, jonka vuoksi nukuin puolet siihen astisesta elämästäni. Joten nukkua olen saanut. Nyt nukkuminen on kaukainen haave. Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoittelin, vauvan kanssa on sinällään ollut helppoa, koska hän nukkuu hyvin. Kuitenkin oma nukkuminen on herkillä ja aina, kun M inahtaa, olen jo hereillä.
En ole yön aikana missään vaiheessa sikeässä unessa, vaan heräilen monta kertaa yössä. Olen miettinyt ratkaisua tilanteeseen ja huoneiston ostaminen kaupungilta ei kuulemma ole ratkaisu. Yhtenä vaihtoehtona oli, että laittaisimme tyhjään huoneeseemme toisen sängyn, jossa voisi viikonloppuisin nukkua toinen meistä. Todennäköisesti äänet kantautuvat myös toisen huoneen läpi, joten en usko tämänkään ratkaisun toimivan niin hyvin miten haluaisin. Ehdotin miehelleni myös, että silloin tällöin ottaisimme kaupungilta hotellihuoneen ja nukkuisimme vuorotellen siellä. Kuinka ihanaa olisi aamulla hyvien yöunien jälkeen päästä vielä herkuttelemaan valmiiseen aamupalapöytään. Mieheni mielestä huone pitäisi ottaa useammin, jotta siitä olisi hyötyä. Lisäksi tämä vaihtoehto tulisi liian kalliiksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi huoneen kunnostaminen toiseksi makuuhuoneeksi.
Hyvien yöunien toivossa aloinkin heti surffailemaan netissä ja etsimään huoneeseen sopivaa sänkyä. Löysinkin nopeasti useampia sänkyjä, ja kun löysin sen oikean, näpyttelin jo tilausta koneelle. Ennen ostoa erehdyin kuitenkin näyttämään miehelleni suunnittelemiani ostoksia, kunnes hän painoi jarrua. Ei kuulemma vielä ja asialla ei ole kiire. Itse asiassa mulla on kiire nukkua jo heti seuraavana viikonloppuna. Sitten palattiin alkuun. Taas mietittiin, että mikä olisi hyvä ratkaisu tähän ongelmaan. Itselleni se oli jo selvää, mutta koska mies on hidas syttymään niin taas mietittiin.. ja me mietittiin. Pidin konetta kuitenkin auki sormi syyhyten, että saan klikata ”tilaa” painiketta. Lopputulema oli, että katsellaan nyt vielä. Ette tiedäkään miten vihaan tuota lausetta! En tiedä teidän muiden miehistä, mutta meillä kun pitäisi tehdä päätöksiä niin niitä mietitään, pohditaan, suunnitellaan ja hieman vielä lisää mietitään. Mä olen kohta 10 vuotta odotellut kaikkea, kun olen meinannut ostaa tänne huusholliin, olen aina kuullut ukon sanovan ”No, tuollainen on kyllä helppo tehdä itsekin. Ei siinä tarvitse tehdä kuin niin ja näin”. Edelleen odottelen näiden asioiden tapahtuvan. Viikonloppuna annoin hänen ostaa liian suuren kuramaton, koska se on helppo leikata juuri sellaisen kokoiseksi kuin tarvitsee. Nyt se nököttää koskemattomana eteisessä ties miten pitkään. Odottelenkohan mä seuraavat 10 vuotta, että saan sen maton tuohon tuulikaappiin? 😀
No, mutta sängyn kanssa tuli hän siihen tulokseen, että turhaa rahan tuhlausta koko sängyn hankinta. Nyt alkaakin olemaan vaihtoehdot vähissä. Me ei osteta huoneistoa kaupungilta, hotelliyöt ovat turhia, toiseen huoneeseen muuttaminen typerää sillä olemmehan naimisissa ja toinen sänky rahan tuhlausta. Mihin ratkaisuun päädyimme? Mies haki mulle korvatulpat ja käski nukkumaan ensi yön ja hän hoitaisi vauvaa. Kovasti koitinkin nukkua. Jossakin kohtaa yöllä heräsin miehen ja koirien kuorsaukseen ja vauvan ininään. Mun korvatulpat olivat yön aikana tippuneet korvista eikä niitä mistään enää löytynyt. Nyt odottelen, että vauva kasvaa isoksi tytöksi ja muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan ja että mies hoidattaisi kuorsausongelmansa kuntoon.
Miten teillä nukutaan?
Uniterveisin,
-J
