Odotusaikana huomasin pieniä asioita, kun mun pää alkoi reistailemaan. Se ei enää pysynyt arjessa mukana ja monesti mulla jäi useampi asia kotona kesken, kun vaan unohdin keskeytyksen tullessa mitä olin tekemässä. Ymmärrän nyt miksi Suomessa on otettu käyttöön pitkä äitiysvapaa ja töistäkin laitetaan odottavat mammat hyvissä ajoin ”lomalle” (pihalle). Jos mun pitäisi käydä nyt töissä, A) tulisin todennäköisesti myöhästymään töistä, B) ammattimainen keskustelu asiakkaiden kanssa olisi köyhää eikä siinä tilanteessa asiakas tuntisi olevansa mitenkään erityinen. Ihan perussanat tuntuvat olevan hakusessa. Tällä hetkellä en pysty normaaliin keskusteluun aikuisen kanssa. Puhun kuin pikkulapsi. Kun teen kotiaskareita ja puhelin alkaa soimaan, keskeytän askareet ja kipitän puhelimeen. Illalla huomaan, että perkule, märät pyykit on edelleen koneessa, paskavaipparoskis haisee tuulikaapissa ja haisen itse hieltä, kun olen taas unohtanut käydä suihkussa. Kattilassa vesikin on palanut pohjaan. 

Pari päivää sitten mulla oli kahvitreffit kaupungilla. Kun olin matkalla sovittuun paikkaan, ajoin liikenneympyrää ympäri kolmeen-neljäänkin kertaan, koska unohdin minne olin matkalla. On ihanan helpottavaa puhua toisen tuoreen äidin kanssa. Keskustelut sujuvat ja niiden sisältö on samankaltainen. Olisin todennäköisesti loistavaa juttuseuraa humalaisten ihmisten seurassa. Ehkä mun pitäisi kokeilla sitä! Kotona mulla on koirat, jotka rakastavat mun lässytystä ja niiden kanssa ei tarvitse miettiä miten puhut. Se on niin stressitöntä. Mun pitäisi ensi lauantaina lähteä keikalle. Tulevat keskustelut normaalien ihmisten kanssa jännittää hieman. Onneksi olen menossa keikalle ja volyymit on sen verran korkealla, että puhe todennäköisesti puuroutuu musiikin sekaan. Olen varmuuden vuoksi kirjoittanut puhelimeeni keskustelurungon mitä harjoittelen ennen lauantaita ja luen rungon läpi paikan päällä, jos tulee the situation. 

Mutta niistä treffeistä, josta yllä kirjoittelin. Olen etsinyt M:lle uusia tutteja. Meillä oli pitkään pimu tyytyväinen Aventin tutista, joka saatiin. Tätä tuttia meillä oli vain yksi ja mua hirvitti ajatus siitä, että se katoaa ja silloin helvetti olisi irti. Ei kelvannut  meidän neidille Mam- tai Ainu –tutit. Sitä samaa Aventin tuttia en löytänyt kivijalkakaupoista enkä netistä. Kirjoittelin Aventille sähköpostitse tiedustelua mistä voisin näitä tutteja löytää. M:n onneksi Aventin tehtaalta lähetettiin hänelle lisää näitä maailman parhaimpia tutteja. Kun tutit saapuivat, eivät nämä enää kelvanneet hänelle. Mitä M nyt imee? No nyrkkiä. Se on kokonaan suussa. Yöllä heräsin siihen, kun luulin että sisälle on tallustellut karhu, mutta meidän Miltsu sängyssä imi tyytyväisen äänekkäästi nyrkkiä. Olen pukenut M:lle hanskat käteen, jos auttaisi tuohon imeskelyyn. Hanskat eivät ole häntä silti estäneet, ne maistuu yhtä makoisilta kuin paljas nyrkki.

Olen nyt kierrellyt kaupoissa ja etsinyt kaikenlaisia tutteja. Kahvitreffeillä kävimme myös etsimässä M:lle tuttia. Seisoimme molemmat tuoreet äidit tuttihyllyn edessä. Siinä pitkään luimme tuttipakettien ikiä ja luetun ymmärtäminen oli kummallekin haastavaa. Kun olimme tankanneet, että 3+18 tarkoittaa 3-18kk ikäisille lapsille, huomasimme, että toisissa paketeissa lukee selvästi 0-6kk:n ikäisille. Mitä hittoa tuo + -merkki tarkoittaa?! Kun olimme saaneet aivoja jumpattua, me keksittiin se! Hyvä me! Sitten erehdyin katsomaan uutta tuttipakettia ja kerkesin siinä sekunnissa taas unohtamaan mitä 3+18 tarkoittaa. Silloin totesin, että nyt on hyvä aika lähteä kotiin lepäämään. Matkaan tarttui kuitenkin pari uutta tuttia lisää. Tällä viikolla M saa alkaa tunnustelemaan ja maistelemaan, josko näistä tuteista löytyisi joku suosikki. Tutteja meillä alkaa olemaan niin paljon, että niistä voisi erikseen kirjoittaa oman blogin ”M ja maistuvat tutit”.

Tuttiterveisin,

J