Lapsi silvottiin salaa – taas?

 Vauva.fissä tällaista. 

En kestä lukea, mutta kun tätä tapahtuu oikeasti. Ei sen miehen olisi tarvinnut mennä edes Turkkiin, onhan tuolla samaisilla palstoilla jotkut ihan auliisti kertoneetkin tuskaileville ”mut pakotetaan leikkaamaan lapseni, ihan kamalaa mutta kuka niitä tekee” että ketkä lekurit missäkin lapsia silpovat. 

Yksittäistapaus? Ehei. Aiheesta ei edes puhuta avoimesti, mutta silti lähes joka kerta kun olen päätynyt siitä keskustelemaan, niin joku tuntee jonkun, jota on painostettu, joka pelkää että asia tulee ajankohtaiseksi, jonka lapsi on leikattu salaa. 

Yksi pahimmista jutuista, mitä olen kuullut, oli sellainen, jossa leikelty lapsi olikin alkanut vuotaa paljon verta. Äiti oli paniikissa, koska oli vastustanut leikkausta mutta ”antanut sen tapahtua” koska ”oli pakko”. Hän ei uskaltanut viedä lasta sairaalaan, sillä pelkäsi, mitä siitä seuraa. Häpeä on ollut varmasti suuri myös. 

Silpoja oli ollut sama ammattilääkäri kuin munkin tapauksessa, ja tämä on tapahtunut meidän juttumme jälkeen. 

En tiedä, mitä lopulta tapahtui. 

Toivon, että saisin jotenkin yhteyden näihin naisiin, tai kehen vain, joka elää tämän uhan kanssa. Jos meitä olisi useampia, jotka lähtisivät nostamaan asiaa esille ja vaatisivat esimerkiksi valistusta neuvoloihin, silpomisen kieltävää lakia ja suojelua lapsille, näitä ei olisi niin helppo lakaista maton alle ”yksittäistapauksina”.

Mistä kertoo se, että isä leikkaa lapsen väkisin? Ei se ole mikään okei kulttuuriero, vaan helvetti väkivaltarikos. Se kertoo täydellisestä piittaamattomuudesta ja kunnioituksen puutteesta sekä lasta että toista vanhempaa kohtaan. Näen, että esimerkiksi meidän tapauksessamme mies oli suorastaan voitonriemuinen, kun sai toteutettua mun painajaisen peruuttamattomasti ja näytettyä, että hänellä on valta tehdä niin. Väkivalta on vallankäyttöä, niin myös tässä. Vmäisintä tässä on se, että yhteiskunta tukee silpojia uhrien sijaan. Siksi tästä pitää puhua, puhua ja puhua, nostaa ttä esille, kieltäytyä alistumasta, vaikka se leikkaus olisi jo tehtykin. Pitää näyttää, että näitä ei voi hyväksyä.

Jos tiedät tapauksia, niin kommentoi. Ota yhteyttä. 

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta ajattelin-tanaan vanhemmuus

Silpominen muuttui ”toimenpiteeksi”

PRINT.jpg

HSTV Arka paikka -haastatteluni nettijutun otsikointi oli minulle pettymys. Juttu, jossa käsitellään lapseni rituaalisilpomista Suomessa on otsikoitu näin: Sama toimenpide on Yhdysvalloissa osa tapakulttuuria, Suomessa pahoinpitely.

Jutussa itsessään puhutaan siitä, miten mun lapsi silvottiin salaa olkkarinpöydällä ja miten oikeus hyväksyy Suomessa kulttuuriperusteilla (käytännössä islam/juutalaisuus/afrikkalaiset) poikalapsiin kohdistuvat sukuelinten rituaalisilpomiset.

Otsikko hyssyttelee muuten hyvää juttua. Tämä otsikko oli juuri sitä, mitä mä pelkäsin: yritetään maalata tästä lääketieteellinen juttu, osa länsimaistakin traditiota ja vastakkainasettelu termien välillä, kun kyseessä pitäisi olla lapsen oikeus omaan kehoon.

Jenkeistä haetaan vain veruketta, että ei jouduttaisi kohtaamaan näitä ikiaikaisia rituaaleja ajalta, jolloin koko Yhdysvaltoja ei ollut olemassa. Rutiininomainen ympärileikkaus Yhdysvalloissa juontaa juurensa viktoriaanisesta seksuaalikielteisestä ajattelusta ja hygieniavouhotuksesta, joten sen motiivit ovat erilaiset kuin rituaalisten silpomisten. Pahoinpitelyä yhtä kaikki, siinä missä vaikkapa vastentahtoa lapselle tehty lobotomia. Suomessa motiivit ovat useimmiten kuitenkin uskonnossa tai kulttuurissa, perinteessä, jota syvemmälle kaivamalla löytää ajatukset kivun tuottamisesta sukuelimille, miehistymisestä, uhrauksesta. Ei ole kyse ”samasta” asiasta. Myös oikeuskäsittelyissä näitä puolustetaan nimenomaan kulttuurisyillä, ei yhdysvaltalaisilla ”näyttää nätimmältä näin” perusteilla.

Lapseni tapauksessa, ja muissa rituaalin vuoksi tehdyissä silpomisissa, ei ole kyse ”toimenpiteestä”. Ei muukaan kulttuuriin liittyvä väkivallanteko, kuten vaikkapa tyttöjen silpominen, ole kielenkäytössämme ”toimenpide”. Toimenpide kuvaa lääketieteellistä asiaa. Suomessa lapset leikataan nimenomaan rituaalin vuoksi, eli oikea termi on silpominen. Minä haluan kiinnittää huomiota nimenomaan rituaaliaspektiin, koska se on se, mikä tätä pitää yllä ja motivoi omassa kotimaassamme. Lääketieteen sotkemisella mukaan asiaan viedään huomiota olennaiselta seikalta eli siltä, että lapselta viedään oikeus oman kehoonsa vanhemman uskon vuoksi.

Otsikossa sanotaan pahoinpitely. Jutun käsittelemien rituaalisten ympärileikkausten kohdalla rikosoikeudellinen termi on törkeä pahoinpitely, koska aiheutetaan uhrille pysyvä vamma ja teko tehdään teräaseella. Termiä olennaisempaa on se, että Suomessa EI pidetä näitä rangaistavina tekoina. Ne kyllä katsotaan poliisin ja syyttäjän toimesta törkeiksi pahoinpitelyiksi, kuten juttu täsmentää, mutta tuomarit antavat tekijöille ”armahduksen” sillä perusteella, että kyse on kulttuuriin/uskontoon olennaisesti kuuluvasta rituaalista. Ei siksi, että se olisi lääketieteellinen toimenpide, jota Yhdysvalloissa tehdään rutiininomaisesti.

Yhdysvalloissakin yhä enemmän vastustetaan turhaa lasten leikkelyä. Mutta, yhdysvaltalaisten lääkäreiden asenneongelma esinahkaa kohtaan ei liity varsinaisesti siihen, mitä minun lapselleni Suomessa tapahtui. Tällaisen rinnastuksen hakeminen näyttäytyy mun silmissä tarkoistushakuiselta asian lieventämiseltä. Kalskahtaa huomattavasti kivemmalta puhua ikävän rituaalisilpomisen sijaan yhdysvaltalaisesta rutiinitoimenpiteestä, jota Suomessa on vaikeaa tulkita. Johtuuko se siitä, että jenkit ovat meille ”tutumpia” kuin keskuudessamme elävät maahanmuuttajat, joten siksi halutaan vääntää tämä tapa länsimaisen jenkkimuotin mukaiseksi? Sittenkö se on vähemmän tuomittavaa ja sen kanssa pystytään elämään?

Sanoilla on valtaa, niiden valinta muokkaa vaivihkaa ajatuksiamme, sitä, miten käsittelemme asioita. Mikä siinä sanassa ”silpominen” on niin kamalaa, että se muuttuu ”toimenpiteeksi” matkalla toimittajan paperilta painoon?

 

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta ajattelin-tanaan