Äiti, joka pelkäsi

Tapasin sattumalta jokin aika sitten naisen, joka odottaa vauvaa. Hän kuuli, että puhuin rituaalisilpomisia vastaan ja tuli kyselemään, mahdanko tarkoittaa poikien silpomisia ja pyysi tietoa aiheesta. Hän kertoi, ettei hänenkään mielestään silpominen voi olla oikein. Että jo ajatus tuntuu pahalta.

Hän kertoi huolissaan, että pelkää syntyvän lapsensa olevan poika. Hän on nimittäin yhteisöstä, jossa poikien rituaalisilpomista tapahtuu. Hän mietti kovasti, miten saisi läheisensä ja miehensä vakuutettua siitä, ettei vauvalle saa tehdä näin. Hänellä oli hätä.

Odotuksen tulisi olla onnellista ja toiveikasta aikaa, ei ainakaan sellaista, että joutuu pelkäämään. Saati että joutuu pelkäämään sitä, että sinua ja läheisiäsi painostetaan satuttamaan lastasi. Tai että on olemassa se mahdollisuus, että lastasi satutetaan vaikka yrittäisit häntä suojella. On surullista, jos joutuu pelkäämään synnyttävänsä pojan tällaisen syyn takia.

Minusta olisi niin tärkeää, että tiedon ja tuen saanti ei olisi tällaisten sattumien varassa, vaan että yhteiskunta kantaisi huolta myös näiden yhteisöjen jäsenistä. Nämä naiset ja miehet, jotka olisivat halukkaista luopumaan perinteistä, eivät saa tukea valtiolta vaan tuki osoitetaan silpomista äänekkäästi kannattaville tahoille.

Miksi?