Silpominen muuttui ”toimenpiteeksi”
HSTV Arka paikka -haastatteluni nettijutun otsikointi oli minulle pettymys. Juttu, jossa käsitellään lapseni rituaalisilpomista Suomessa on otsikoitu näin: Sama toimenpide on Yhdysvalloissa osa tapakulttuuria, Suomessa pahoinpitely.
Jutussa itsessään puhutaan siitä, miten mun lapsi silvottiin salaa olkkarinpöydällä ja miten oikeus hyväksyy Suomessa kulttuuriperusteilla (käytännössä islam/juutalaisuus/afrikkalaiset) poikalapsiin kohdistuvat sukuelinten rituaalisilpomiset.
Otsikko hyssyttelee muuten hyvää juttua. Tämä otsikko oli juuri sitä, mitä mä pelkäsin: yritetään maalata tästä lääketieteellinen juttu, osa länsimaistakin traditiota ja vastakkainasettelu termien välillä, kun kyseessä pitäisi olla lapsen oikeus omaan kehoon.
Jenkeistä haetaan vain veruketta, että ei jouduttaisi kohtaamaan näitä ikiaikaisia rituaaleja ajalta, jolloin koko Yhdysvaltoja ei ollut olemassa. Rutiininomainen ympärileikkaus Yhdysvalloissa juontaa juurensa viktoriaanisesta seksuaalikielteisestä ajattelusta ja hygieniavouhotuksesta, joten sen motiivit ovat erilaiset kuin rituaalisten silpomisten. Pahoinpitelyä yhtä kaikki, siinä missä vaikkapa vastentahtoa lapselle tehty lobotomia. Suomessa motiivit ovat useimmiten kuitenkin uskonnossa tai kulttuurissa, perinteessä, jota syvemmälle kaivamalla löytää ajatukset kivun tuottamisesta sukuelimille, miehistymisestä, uhrauksesta. Ei ole kyse ”samasta” asiasta. Myös oikeuskäsittelyissä näitä puolustetaan nimenomaan kulttuurisyillä, ei yhdysvaltalaisilla ”näyttää nätimmältä näin” perusteilla.
Lapseni tapauksessa, ja muissa rituaalin vuoksi tehdyissä silpomisissa, ei ole kyse ”toimenpiteestä”. Ei muukaan kulttuuriin liittyvä väkivallanteko, kuten vaikkapa tyttöjen silpominen, ole kielenkäytössämme ”toimenpide”. Toimenpide kuvaa lääketieteellistä asiaa. Suomessa lapset leikataan nimenomaan rituaalin vuoksi, eli oikea termi on silpominen. Minä haluan kiinnittää huomiota nimenomaan rituaaliaspektiin, koska se on se, mikä tätä pitää yllä ja motivoi omassa kotimaassamme. Lääketieteen sotkemisella mukaan asiaan viedään huomiota olennaiselta seikalta eli siltä, että lapselta viedään oikeus oman kehoonsa vanhemman uskon vuoksi.
Otsikossa sanotaan pahoinpitely. Jutun käsittelemien rituaalisten ympärileikkausten kohdalla rikosoikeudellinen termi on törkeä pahoinpitely, koska aiheutetaan uhrille pysyvä vamma ja teko tehdään teräaseella. Termiä olennaisempaa on se, että Suomessa EI pidetä näitä rangaistavina tekoina. Ne kyllä katsotaan poliisin ja syyttäjän toimesta törkeiksi pahoinpitelyiksi, kuten juttu täsmentää, mutta tuomarit antavat tekijöille ”armahduksen” sillä perusteella, että kyse on kulttuuriin/uskontoon olennaisesti kuuluvasta rituaalista. Ei siksi, että se olisi lääketieteellinen toimenpide, jota Yhdysvalloissa tehdään rutiininomaisesti.
Yhdysvalloissakin yhä enemmän vastustetaan turhaa lasten leikkelyä. Mutta, yhdysvaltalaisten lääkäreiden asenneongelma esinahkaa kohtaan ei liity varsinaisesti siihen, mitä minun lapselleni Suomessa tapahtui. Tällaisen rinnastuksen hakeminen näyttäytyy mun silmissä tarkoistushakuiselta asian lieventämiseltä. Kalskahtaa huomattavasti kivemmalta puhua ikävän rituaalisilpomisen sijaan yhdysvaltalaisesta rutiinitoimenpiteestä, jota Suomessa on vaikeaa tulkita. Johtuuko se siitä, että jenkit ovat meille ”tutumpia” kuin keskuudessamme elävät maahanmuuttajat, joten siksi halutaan vääntää tämä tapa länsimaisen jenkkimuotin mukaiseksi? Sittenkö se on vähemmän tuomittavaa ja sen kanssa pystytään elämään?
Sanoilla on valtaa, niiden valinta muokkaa vaivihkaa ajatuksiamme, sitä, miten käsittelemme asioita. Mikä siinä sanassa ”silpominen” on niin kamalaa, että se muuttuu ”toimenpiteeksi” matkalla toimittajan paperilta painoon?