Tiedän, että olette siellä
Suora lähetys on nyt takana, YLE Puheelle ja Jarmo Laitanevalle sekä Heidi Laaksoselle suurkiitos rohkeudesta ja uskalluksesta!
Minua jäi lähetyksestä mietityttämään shoutboxiin tullut viesti äidiltä, joka kertoi perheessään keskusteltavan lapsen silpomisesta. Suunnitelmaa leikata pikkulapsen pippeli perusteltiin muun muassa hygienialla ja sukupuolitaudeilta suojautumiselta. Mihin ihmeeseen se vauva on joutumassa, jos puhtauden takia pitäisi leikata sukuelimistä osa pois ja jo lapsena suojautua HIV:n tarttumiselta yhdynnässä?
Tämä on juuri sitä harhauttamista, johon törmää kun puhutaan poikien silpomisesta. Kyse on rituaalista, vanhemman uskonnosta ja kulttuurista, ei lapsen terveydestä, hygieniasta tai edusta. Siksi esimerkiksi Lääkäriliitto on näitä vastaan. Kyse ei ole lääketieteestä, kun teko tehdään ilman lääketieteellistä syytä. Mutta harva uskaltaa sanoa suoraan, että lapseni pitää silpoa koska minun/mieheni/vaimoni/yhteisöni parissa muutkin miehet on lapsina silvottu, ja perinteen noudatus on minulle tärkeämpää kuin lapsenoikeudet. Shoutboxiin ei tule perusteluita lapsenoikeuksien polkemiselle, mutta kovasti perusteluita sille, miksi esinahka olisi ”terveydellinen haitta”. Samalla mitätöidään niiden miesten kokemus, joiden ”nipsaus” ei mennyt nappiin. Kuten Eeva Matsuuke totesi lähetyksessä: julmaa.
Sinä ”Pienen pojan äiti” Yle Puheen shoutboxissa ja te kaikki muut kohtalontoverimme: minä jos kuka tiedän, miten tuskallinen tilanne tuo on. Tiedän, millaista painostusta leikkaukseen on. Henkistä väkivaltaa äärimmillään. Apua on vaikea saada, sillä aihe on niin tabu. Minuakin uhkailtiin. Ja hei, ne uhkailut osin toteutuikin! Oikeusprosessit ovat olleet helvettiä, ja pääsisin helpommalla, jos minäkin työntäisin pääni pensaaseen ja hokisin, ettei lapsi oikestaan tarvitse koskemattomuutta ja esinahka on turhake. Mutta kun se ei ole oikein.
En voisi nukkuä öitäni hyvin, jos tietäisin toimineeni lapseni etua vastaan. Lapsen terveys, etu ja oikeus menevät muun edelle. En voi hiljaa hyväksyä lapseni kohtelua. Tämä tabu pitää rikkoa, sillä sitten meidän kaikkien taakka helpottuu. Väkivalta ja perinne eivät ole pakkoja. Väkivalta on valinta. Perinnettä voi uudistaa.
Vetoan teihin vanhempiin, joita painostetaan lapsen silpomiseksi. Pysykää vahvoina. Hankkikaa tietoa. Ajatelkaa itse. Kerran leikattua ei saa ehjäksi. Joten älkää tehkö virhettä, vaan antakaa lapsenne itse päättää asiasta aikanaan. Te ette ole yksin. On paljon ihmisiä, jotka valitsevat toisin, vaikka yhteisössä olisikin tällainen perinne.
Tuskinpa kukaan komplikaatioista kärsineiden poikien vanhemmista oli ajatellut, että heidän kohdallaan kävisi huonosti. Ei ole pelottelua vaan realismia muistuttaa, että niin voi kuitenkin käydä. Tämän Aftenpostenin haastattelun pointin tajutakseen ei tarvitse osata norjaa, kuva vanhempien tuskaisista kasvoista kertoo kaiken. Eikä kyse ollut puoskarista, vaan klinikasta ja lääkäristä: vauvan leikkaamisessa veitsellä vaan on tämä verenvuotoriski. Yksikin on liikaa.
Loppukevennys. Näytä niille, Batman!