Meidän tarina

”There is no greater warrior than a mother protecting her child”

N. K. Jemisin

Tarina siitä, miten minusta tuli vihainen leijonaäiti, ei ole mukavaa kuultavaa, eivätkä monet haluaisi sitä kuullakaan. Juuri siksi se on niin tärkeää kertoa. 

Lapseni on joutunut kokemaan jotain, minkä suurin osa mieltää tapahtuvan vain pimeimmässä Afrikassa alistetuille pikkutytöille. Hän joutui vauvana rituaalisen sukuelinten silpomisen uhriksi. Lapseltani poistettiin herkkää ja seksuaalisuuden kannalta olennaista kudosta ilman hänen suostumustaan ja vastoin minun tahtoani. Lapseni silvottiin kotioloissa, ilman anestesiaa, ilman dokumentaatiota, varmistamatta edes henkilöllisyyttä saati terveyshistoriaa, äidin nimestä tai suostumuksesta puhumattakaan. Häneltä vietiin oikeus päättää itse omasta kehostaan, kasvaa ehjänä aikuiseksi: oikeus, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys täällä päin.

Kaunistellusti puhuttaisiin ympärileikkauksesta, mutta tämäpä ei ollut lääketieteellinen operaatio – ei, vaikka sen teki lääkäri. Tämä oli rituaali, joka on valitettavan yleinen lapsen biologisen isän entisen kotimaan tapaperinteessä. Lapseni ei ollut potilas, hän ei potenut esinahkaa. Hän oli väkivaltarikoksen uhri.

Ikävintä on, että toisin kuin nuo afrikkalaistytöt, minun lapseni oikeutta omaan kehoon ei edes yleisesti tunnusteta. Lapseeni kohdistuneen teon on katsottu kyllä täyttävän törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, mutta vastoin maalaisjärkeä, perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, sen on katsottu olevan sittenkin enemmänkin kulttuuriteko. Myös minun oikeuteni äitinä vedettiin käytännössä vessasta alas. Niinpä syytteet kaatuivat. Samalla oikeuslaitos katsoi, ettei lapselleni oikeastaan kuulu samoja perusoikeuksia kuin meille muille, vaan hänen kohdallaan ne ovat alisteiset toisen vanhemman ja uskonnollisesti vakaumuksellisen lääkärin mielivallalle. Sukupuolensa ja etnisen taustansa takia häntä ei siis kohdella rikoksen uhrina samalla tavalla kuin meitä muita, ja sehän saa äidin ryhtymään sotajalalle.

Me emme ole ainoita. Meillä on kohtalontovereita. Mutta niin ei tarvitse aina olla.

Aion todistaa, että kynä on myös leikkuuveistä mahtavampi. Kirjoitan täällä niistä absurdeista perusteluista, joilla rituaalisilpomisia yritetään maassamme hyssytellä. Luvassa on farssin aineksia, uskomattomia paljastuksia, inhimillistä tragediaa ja jopa mustaa huumoria. Saattaa olla, että saan aikaiseksi historiaa.