Tämä blogi on osittain terapiaa itselleni, sillä saan kirjoittamalla purettua niitä ahdistavia ja absurdeja tapauksia joita olen näiden vuosien aikana joutunut kohtaamaan.

Yksi absurdeimmista luvuista on Valvira. Luottavaisena kansalaisena ajattelin, että kun meidän oikeusprosessimme venyy, olisi tärkeää, että edes silpovan lääkärin toimille saataisiin stoppi, vaikka tomiota ei tulisikaan. Toiminnan kun oli todistettu olevan jatkuvaa, useita kymmeniä tapauksia kymmenien vuosien aikana. 

Lääkärin työnantajan mukaan lääkärin etiikan, Suomen Lääkäriliiton kannan ja heidän omien arvojensa vastainen toiminta ei kuitenkaan aseta ongelmaa ylilääkärin uralle, sillä tapahtuuhan se vapaa-ajalla. Totta sinällään, sillä totisesti tässä ei ole kyse lääketieteellisestä teosta. Virka siis on ja pysyy. Itsehän en työskentele alalla, jossa tekoni vaikuttavat ihmisten terveyteen tai jopa henkeen. Silti uskon, että jos toimisin oman ammattietiikkani vastaisesti ja halveeraisin työnantajani arvoja ahkerasti ja toistuvasti omalla ajallani, olisin varmasti saanut jo potkut.

Tällaisia tilanteita varten meillä on valvova viranomainen, Valvira. Se on maamme tapa varmistaa, ettei tilanne voi jatkua villinä ja ettei ”potilaiden” turvallisuus vaarannu.

Soitin ja kerroin tilanteesta. Vastoin odotuksiani kertomani ei herättänyt kiinnostusta, vaikka siis esitutkinta ja oikeudessa ilmitulleet seikat ovat mustaa valkoisella. Minua kehotettiin kuitenkin tekemään tutkintapyyntö tai valitus, en muista tarkalleen kummalla termillä paperi meni eteenpäin.

Sen teinkin. Pyysin tutkimaan kyseisen lääkärin toimintaa potilaanoikeusturvan kannalta ja puuttumaan näiden oikeuksien rikkomuksiin. 

Vastauksessa Valvira totesi, että ei ota kantaa tapaukseen, jonka oikeuskäsittely on kesken. Okei, ymmärrän yskän.

Mutta kun. Meidän oikeuskäsittelymme jatkuu vuosia, ja sinä aikana lääkäri vaarantaa jatkuvasti muiden lasten turvallisuuden kotikirurgisilla leikkauksilla. Sitä paitsi, oikeushan pohtii tapauksessamme vain sitä, onko teko törkeä pahoinpitely vai ei, ja jos on, niin kuuluuko siitä kuitenkaan rangaista. Sen sijaan se, toimiiko lääkäri potilaan oikeuksien mukaisesti, ei kuulu oikeudenkäyntiimme. Oikeudelle kyse on yksittäisestä (mahdollisesta) väkivaltarikoksesta, vaikka toki siellä käsiteltiinkin alunperin myös sitä, onko tämä teko meidän tapauksessamme ”lääketieteellisesti oikeaoppisesti” suoritettu.

Ja entäs ne kaikki muut lapset, jotka on aiemmin silvottu ja jotka tullaan silpomaan kotioloissa yhtä puuttellisesti turvallisuudesta huolehtien?

Kirjoitin uudestaan Valviralle. 

Nyt vastauksessa kerrottiin, että jos muita tällaisia tapauksia on, heidän pitää tehdä itse omat kantelunsa/valituksensa Valviralle. 

”Jos” on saivartelua, kun lekuri itse on näistä sekä esitutkinnassa että oikeudenkäynneissä kertonut ja Valviralla on siitä paperit. ”Potilaat” ovat pikkulapsia. Heidän vanhempansa ovat ilmeisen usein tietämättömiä Suomen lainsäädännöstä ja siitä, mitä lääkärin toiminnalta pitäisi voida odottaa. On siis utopista vaatia, että näiden ihmisten tulisi itse osata vaatia viranomaista puuttumaan asiaan, josta kyseinen viranomainen on jo tietoinen. Kun kerran tiedetään jo varmuudella, että on lääkäri, joka rikkoo toistuvasti potilaan oikeuksia ja siten vaarantaa heidän turvallisuutensa, niin eikö valvovan viranomaisen olisi syytä VALVOA tuollaista toimintaa? Ehkä jopa puuttua siihen?

Kirjoitin taas hämmentyneenä tästä väärinymmärryksen määrästä.

Vasta nyt vastauksessa kerrottiin todellinen syy siihen, miksi tähän ei puututa (ellei sitten meidän tapauksessamme tule tuomiota ja siten ole pakko reagoida. Ja sitähän ei toistaiseksi ole tullut 🙁 ). Valvira informoi minua siitä, että kyseessä on kuules ikivanha tapa, jota tehdään muuallakin maailmassa. Siksi siihen ei katsota olevan syytä puuttua tai sitä valvoa. Jos haluan asiaan muutosta, minun tulisi saada lainsäätäjät eli ministeriöt sitä muuttamaan.

Se siitä sitten.

Lääkärin toiminta jatkuu kuulemani mukaan edelleen.