Elämäni hääpuku

 

Kuva: Ossi Nyqvist

Tämän kirjoituksen kirjoittamista olen odottanut! Ensin jouduin salailemaan pukua ja koko sen valmistusprosessia Matiakselta ennen avioitumista ja sitten odottamaan kuvia. Hääpukumme olivat oikeastaan ainoa asiat, joita emme paljastaneet toisillemme puheiden lisäksi ennen häitä. Ensin ajattelimme, että tietysti suunnittelemme yhdessä asumme, mutta lopulta halusimme, että molemmat valitsevat itselleen sellaiset vaatteet kuin haluaa toisesta riippumatta. Monestihan oletus on juuri toisinpäin ja on perinteistä, ettei varsinkaan morsianta saa nähdä ennen avioitumista. Tähän liittyy mystiikkaa ja neitseellisyyttä, ehkä vähän taikauskoa tai huonon onnen pelkoa. Meille päätös oli myös jännittävä tapa nähdä toisen yksilölliset valinnat. Matias oli varma, että laittaisin housut tai jotain muuta epätavallista.

Puvulle minulla oli hyvin tarkat ja jopa epärealistiset tavoitteet: puvun piti olla ekologisesti ja kestävästi toteutettu, käytetty olisi paras, ja mielellään suomalainen, ei valkoinen mutta selkeästi juhlallinen, ei liian morsiusmekkomainen mutta silleen sopivasti feminiini ja juhlava, ei kermakakkua ja mekkoa pitäisi pystyä käyttää myöhemmin eri tilaisuuksissa. Pyrin tavoittelemaan kestävää ja monikäyttöistä vaatehankintaa. 

 

Ensimmäiseksi menin Facbookin käytettyjen hääpukujen ryhmiin. APUA! Jo ensimmäisten päivien aikana minulle valkesi, etten tule löytämään itselleni sopivaa pukua. Melkein kaikki puvut olivat perinteisiä valkoisia a-linjaisia mekkoja. Kylmä hiki nousi otsalle, koska minulla oli kaksi kuukautta aikaa löytää puku. Kiersin paikkoja, kokeilin eri mekkoja ja kaikissa tuntui, että larppasin morsianta. 

Kuva: Ossi Nyqvist

Olin jo varautunut siihen, että laitan päälle vaan jotain omaa vanhaa. Muistan jonkun sanoneen, että ”no mistä erottaa, että kuka on morsian, jos sulla ei ole valkoista päällä?” Itse uskoin koko ajan, että meidän häävieraat tunnistavat kyllä, kenen häihin he ovat tulleet.

Olin Helsinki Priden 2016 muotinäytöksen mallina ja tutustuin siellä juuri Lahden muotoiluinstituutista valmistuneeseen lahjakkaaseen suunnittelijaan Anni Ruuthiin. Ihastuin jo silloin hänen mallistoonsa, joka oli vahva mutta feminiini ja kaunis sekä valmistukseltaan ekologinen. Huomasin toistuvasti selaavani Anni Ruuthin instagramia: ”jotain tällaista, jotain tällaista.

Kun tapasimme ensimmäisen kerran Annin kanssa minua jännitti kertoa minun mahdottomalta tuntuvat kriteetit mekolle. Puhuimme pitkään feminismistä ja feminiinisyydestä, vahvoista naisista ja kestävästä kuluttamisesta. Lopulta Anni sanoi:” Joo, jotain tollasta mä just sulle kuvittelen” ja näytti alustavia luonnoksiaan. Lähdin onnen kyynelissä, JES!

Kuva: Ossi Nyqvist

Siitä alkoi puolentoista kuukauden työ, johon sisältyi 300 inspiraatiokuvaa, 6 eri vaihtoehtoista mallia ja sovituksia ympäri Helsinkiä. Anni Ruuth suunnitteli puvun ja sen ompeli upea Suomen parhaana pukuompelijanakin palkittu Pinja Heikkinen. Vaikka välillä työkiireiden keskellä oli aikatauluhaasteita, luotin kuitenkin koko ajan Annin ja Pinjan osaamiseen. Anni myös piti huolen koko ajan, etten joutunut stressaamaan. Valmistusprosessia pitkitti se, että vaikka en todellakaan yrittänyt laihduttaa tai muuttaa kroppaani, ehdin laihtua syksyn aikana niin, että pukua jouduttiin melkein jokaisella sovituskerralla kaventamaan.

Kangas on laadukasta Italiassa kudottua silkkiä sekä ylijäämäpala samettia. Kankaiden alkuperän selvittäminen on valitettavan hankalaa ja parhaimmatkaan kangaskaupat eivät olleet selvillä tuotantoketjusta. Puku on suunniteltu kaksiosaiseksi, jotta tulevaisuudessa voi käyttää kaikkia kolmea eri osaa erikseen ja puku olisi mahdollisimman monikäyttöinen. Samettipaitaa olen jo käyttänyt useamman kerran housujen ja hameiden kanssa. Toppi tulee käyttöön pikkujouluissa ja uutena vuotena. Hameosaa tulen käyttämään ainakin Suomen 100 -vuotis itsenäisyysjuhlaillallisella ja muissa iltapukujuhlissa, joihin aina välillä eri edustustehtävien kautta kutsutaan. Te ystäväni, tuttavani, jotka olette saaneet kutsun linnanjuhliin, mutta ette ole vielä löytäneet sopivaa pukua, suosittelen Anni Ruuthia! 

Kuva: Ossi Nyqvist

Kengät olivat lainassa Annilta. Muut asusteet minulla oli Kätkön minulle suunnitellut Reilun kaupan kullasta tehdyt korvikset (tulevat myös myyntiin Kätkölle) ja suomalaisen asusteiden erikoisbrändin Wulfin kierrätyskullasta valmistettu kaulakoru. Samaa sarjaa oli Matiaksen Wulfin kauluskoru. Nämä löysimme yhdessä etukäteen. Hienoa on, että jokaista myytyä Wulf tuotetta vastaan istutetaan yksi uusi puu Indonesian sademetsiin. Muutenkin Wulfin käsintehdyissä tuotteissa ja pakkauksissa on huomioitu kestävä kehitys ja ympäristöystävällisyys.

Matiaksen vaatteet ovat suomalaisen Nomen Nescion. Nomen Nescion vaatteet ovat unisex, eettis-ekologisesti tuotettuja ja vaatesuunnittelussa on pyritty löytämään kaudesta riippumattomia klassisia malleja. Matiaksen vaatteet ovat myös monikäyttöiset ja esimerkiksi paita malliltaan pitkä, jolloin sitä voi käyttää houissa tai niiden ulkopuolella.