Kuva: Ossi Nyqvist
Päivä, jonka kuvaaminen on miltein mahdotonta. On käsittämätöntä, kuinka upeasti kaikki meni ja kuinka unohtumattoman kaunis päivä oli. Nämä valitut kuvat ovat pieni osa päivää, eivätkä kuvaa kaikkea, mitä saimme kokea yhdessä rakkaiden kanssa upeassa Villa Sandvikenissä.
Hääjuhlamme vietimme historiallisessa Villa Sandvikenissä, josta haluan kirjoittaa erikseen oman postauksen. Upeassa huvilassa oli kauniin juhlasalin lisäksi neljä kabinettia, jotka olivat käytössämme aamusta iltaan. Kesähuvila -kabinetti oli morsiammen ja kaasojen käytössä. Täällä saimme viettää rauhallista ja seesteistä syysaamua laittautuen ja aikaa yhdessä viettäen.
Kuva: Ossi Nyqvist
Kampauksen ja meikin loihti Salon Peter o Jinan taitavat ammattilaiset. Oli upeaa, että he tulivat Sandvikeniin toivomuksestani tekemään työtään. Puhun heikosti ruotsia, kampaaja puhui heikosti suomea. Vuorovaikutus sujui hyvin kuitenkin ruotsi-englanti-suomi-akselillla, kunnes selvisi, että meikkaaja oli syntynyt myös Kontupohjassa Karjalassa. Voi kuinka upea sattuma se olikaan! Tuntui aivan uskomattomalta, että Vaasassa voi törmätä karjalaiseen, joka on syntynyt samassa pienessä kaupungissa. Loppuajan vuorovaikutus sujui venäjä-ruotsi-suomi-akselilla ja naurua riitti!
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kaasot eivät olleet etukäteen päättäneet keskenään mitä laittavat päälleen. Asiasta käytiin kyllä paljon keskustelua ennen häitä ja kaasot kysyivät useaan kertaa, että mitä he saavat laittaa päälle. Minusta on käsittämätöntä, että _minä_ kertoisin heille mitä he saavat laittaa päälle! Lähimmät ystäväni saavat laittaa päälleen juuri sellaista mitä itse haluavat. Sain myös edellisenä iltana muutamalta vieraaltani ”paniikkiviestejä”, että ”Saako laittaa mustaa tai valkoista päälle?”. Tietysti!
Itse en laittanut valkoista päälle tietoisesti. Kirjoitan omasta puvustani oman postauksen. Olen saanut siitä paljon kyselyitä ja haluan antaa puvun tekijöille heidän arvoisensa esittelyn. Puku on kuitenkin hankittu suuren ajatusvaivan myötä mahdollisimman eettis-ekologisesti taitavalta suomalaiselta suunnittelijalta Anni Ruuthilta. Kaiken kaikkiaan yritin kuitenkin pääosin näyttää itseltäni.
Hirmun moni kyseli ennen häitä, että jännittääkö? Sain viestejä vierailta, meikkaaja, kaasot ja pukusuunnittelija hermoilivat puolestani ja ihmettelivät rauhallisuuttani. Luulen, että juuri tämän porukan vuoksi sain olla rauhallinen. He saivat oloni turvalliseksi ja omaksi itsekseni. Täällähän me ollaan, rakkaimpien ja välittävien ystävien seurassa.
Kuva: Ossi Nyqvist
Samaan aikaan alakerrassa laitettiin juhlasalia kuntoon ja best manit eli Hilanders -bändi roudasi bändikamoja sisään.
Best manit vastasivat päivän musiikista siskoni kanssa oikeastaan koko päivän. Vaikka se oli varmasti heille myös työlästä, en olisi kuitenkaan voinut kuvitella ketään muuta bändiä tai kokoonpanoa häihimme kuin Hilanders ja rakas taitava siskoni. Se merkitsi todella paljon meille!
Hilandersin syntyjuuret olivat yhteisessä kommuunissamme Neljännellä linjalla Helsingissä seurusteluaikamme alkuaikoina. Kunnia-Hilanderiksi ristitty sulhanen soitti alkuvaiheessa pianoa bändissä (oli siis kerran harjoituksissa) ja monet kappaleet ovat kovin rakkaita ja läheisiä meille molemmille. Ja tietysti myös koko porukka. Monet juhannukset olemme viettäneet yhdessä niin, että bändi on läpi yön harjoitellut kappaleita, esiintynyt ja säveltänyt uusia biisejä.
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Täytyy myöntää, että yhdessä kohdassa hieman jännitin. Ehtivätköhän sulhanen ja best manit valmistua ajoissa?
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Ja ehtiväthän he!
Sitten alkoi juhla. Maallisen seremonian hoiti ystävämme Vaasan kirkkoherra Krister Koskela. Itse en kuulu kirkkoon ja siksi olimme jo edellisenä päivänä menneet vihille Vaasan maistraatissa ja juhlistaneet sitä pienesti vanhempien ja sisarustemme kanssa. Kristerin kanssa kävimme pitkän keskustelun avioliiton merkityksestä meille, eri instituutioiden merkityksestä yhteiskunnalle, heikomman ja huono-osaisen puolustamisesta ja turvarakenteista. Juhlavieraamme olivat monesta eri kulttuurista, eri uskontokunnasta ja eri aatemaailmasta, tätä halusimme kunnioittaa, mutta antaa myös Kristerille mahdollisuus onnitella meitä hänen tavallaan. Krister onnistui hyvin kokoamaan meidän parisuhdettamme puheessaan. ”Ymmärtäkää ja antakaa anteeksi, olette saaneet niin paljon.” jää ikuisesti mieleeni hyvänä neuvona elämään.
Sormukset vaihdoimme vasta juhlavieraidemme edessä. Itseasiassa avasimme ensimmäisen kerran sinetöidyn sormusrasian vieraidemme edessä. Sormukset ovat suomalaisen Kätkö korun Hanna Rainion tekemät Reilun kaupan, meille vartavasten tilatusta punakullasta Matiaksen suunnittelemien sormuspiirrosten pohjalta, jotka on tehnyt LUV NORTH:n Laura Paananen. Tästä lisää myöhemmin.
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Villa Sandvikenin kanssa yhteistyö toimi todella hyvin. He olivat meitä varten toteuttaneet vegaanipainotteisen juhlamenuun, jossa oli kuitenkin myös muutama kala- ja maitotuotevaihtoehto. Ajattelimme, että koska suurin osa vieraista ei ole tottunut kasvisruokaan on hyvä olla muutama tuttu maku mukana. Ruoka oli mielettömän hyvää ja siitä tuli paljon ylistäviä puheenvuoroja vierailta. Viinit valitsimme huolella luomuviineistä. Sandviken henkilökunta oli ammattilaista ja he tekivät illasta niin sujuvan ja onnistuneen kuin mitä se oli.
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Älkää vain pelätkö ottaa juhliinne lapsia! Lapset tekivät juhlistamme juuri niin rennon ja sympaattisen kuin mitä se oli. Oli aivan parasta kun lapset juoksentelivat ympäri villaa, välillä käyden meidän pöydämme ympärillä jutellen kanssamme. Kun joku lapsista jätti oman popcorn-kulhonsa pöydällemme, pöydästämme tulikin suosittu yhtäkkiä lapsien keskuudessa ja kävimme paljon arvokkaita keskusteluita heidän kanssaan. Lapsille oli myös oma kabinetti varattu yläkerrassa ja heille oli myös lastenhoitaja varattu.
Heitimme Matiaksen kanssa yhdessä morsiuskimpun. Kaikki saivat osallistua. Tila rajasi heittomahdollisuuksia ja saimmekin siitä Matiaksen kanssa tärkeää palautetta lapsilta: kaikilla ei ollut todellisia mahdollisuuksia saada kimppua kiinni. Tästä pääsimme hyviin keskusteluihin laajemmin yhteiskunnassa. Eräältä lapselta saimme jopa piirroksen tilanteesta.
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Puheitakin pidettiin. Kyyneliä ja naurua oli vaikea pidätellä kun kuuntelimme vanhempien, kaasojen ja best manien sekä vieraiden puheita.
Puheet alkoivat kuitenkin meidän puheillamme toisillemme. Mua jännitti tämä hetki kaikista eniten. On vaikea sanottaa sellaista tunnetta, johon sanat eivät riitä. Tässä yksi katkelma puheestani:
”[Yh]den keskustelun muistan erityisesti. Kello oli silloin joku 4 aamuyöllä ja me puhuttiin rakkaudesta. Mitä se on? Me määriteltiin rakkaus solmukohdaksi, solmuksi. Rakkaus on sitä, että kaksi rihmastoa kietoutuu yhteen, mitä useammasta kohdasta sitä vahvempi solmu. Rihmastot kuvasti yksilön ulottuvuuksia, mistä on kiinnostunut tai millainen maailmankuva tai elämäntapa, ja niin edelleen. Itselleen tärkeitä asioita. Rakkaus on sitä, että yhtymäkohtia on niin paljon, että vaikka ihminen muuttuisi ja jotkin asiat eivät enää yhdistäisi niin solmu ei aukeaisi. Mutta jos ihminen menettää oman itsensä eli rihmastonsa, ei ole solmuakaan. Elämän vaikeissa tilanteissa solmu kantaa mutta tarvittaan kaksi yksilöä, joilla on omat vahvat ulottuvuudet.
Matias, olet minulle arvokkainta. Niin arvokasta, etten uskonut sellaisen olevan mahdollista. Ihailen sinua jatkuvasti. Ihastun sinuun edelleen ja edelleen. Olet Matias poikkeuksellinen ihminen, jonka kanssa mikään hetki ei ole tylsä vaan aina on jotain uutta ja kiinnostavaa yhdessä. Rakastan sitä kun saamme hetkiä vain olla ja keskustella maailmasta. Tuntuu, että uppoudun niihin hetkiin niin, että ajan ja tilan kokemus häviää.
Pohdin pitkään, että mitä haluan sanoa sinulle puheen kanssa. Tuntui, etteivät mitkään sanat olisi tarpeeksi kuvaamaan tunteitani tai ajatuksiani tai sitä millainen olet. Arjessa käytetyt superlatiivit tuntuivat vähäisiltä. Olet hyvä. Sana ”hyvä” on liian aliarvostettu. Sinä Matias olet hyvä ihminen, olet hyvä minulle ja teet hyviä asioita. Olet vilpittömän hyvä ja asetat muut itsesi edelle. Olet valmis käyttämään aikaa ja ajatuksia etsiäksesi hyvää ja muutat toimintaasi, jos se sitä vaatii.
Matias, sinä olet paras ystäväni, jonka kanssa jaan kaiken. Koen, että olen järkyttävän onnekas, että olen saanut kohdata niinkin sattuman varaisesti ihmisen, jollaista en olisi uskaltanut unelmoidakaan oikeasti olevan olemassa. Nuorena me ollaan Nikin kanssa tietysti puhuttu ja haaveiltu tulevista täydellisistä kumppaneistamme. Sellainen utopistinen ajatus, että tapaisi ihmisen, joka on hyvätahtoinen, älykäs, huolehtiva ja rakastava. Jota kunnioittaa ja ihailee ihan joka päivä. Ei sellaista osannut ajatella olevan yhdessä ihmisessä.
Sä olet kaikkea mitä en ole osannut unelmoida. Sä olet minun solmu. Olen etuoikeutettu, että mä saan jakaa elämän kanssasi.”
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
Ensimmäinen tanssi avioparina oli ensimmäisen tanssimme kappaleen Nuoruustangon tahdissa. Kun tapasimme menin Matiaksen ja Hippiknikin järjestämään tapahtumaan Ystävänpäivätanssit Vaasaan. Tuolloin emme vielä tieneet mitä tuleman pitää. En tuntenut oikein ketään ja haahuilin pitkin iltaa tutustuen eri ihmisiin, koska järjestäjänä Matias oli kiinni käytännön järjestelyiden varmistamisessa. Matias oli kuitenkin pyytänyt Nuoruustangon, jotta voisi tanssia kanssani. Ilta alkoi olla pitkällä ja hitaat alkoivat. Joku kehen olin tutustunut pyysi minua hitaisiin ja tanssin kohtelaisuudesta. Yhtäkkiä Nuoruustango soi ja Matias juoksee salin toiselta puolesta lipunmyynnistä luokseni, siirtää tämän toisen henkilön pois ja pyytää tanssimaan. Hetki oli unohtumaton, aivan kuten oli myös häätangomme Hilandersin soittamana ja Aino Rytkösen laulamana.
Hilanders tahditti loppuillan ja ilta jatkui pitkälle aamuun.
Kiitos ystävät! <3
Kuva: Ossi Nyqvist
Kuva: Ossi Nyqvist
