Marraskuussa puraisi joulukärpänen. Luokanopettajana suunnittelin oppilailleni joulukalenteria ja pyörittelin mielessäni ideaa pienistä hyvin ansaituista palkinnoista. Sen verran ahkeraa väkeä he olivat jälleen olleet – ja myönnetään, tällainen puuhastelu nyt vaan on niin kivaa! Idea konkretisoitui kultaspraylla maalattuina satueläiminä – nehän ovat kuin kullattuja pokaaleja. Pidemmälle vietynä eläinhahmot olisivat voineet saada myös kaulaketjun jatkeekseen, mutta sille ei nyt ollut aikaa. Sen sijaan solmin jokaiselle lapselle pienen kortin eläimen kaulaan. Ja he olivat ihastuneita!

Hankin muoviset eläimet kierrätyskeskuksesta. Pesin ne saippuavedessä ja suihkuttelin parvekkeella kultaspraylla. Muutama ylimääräinenkin jäi omaan käyttöön. Ja esim. Pinterestin ideoilla niistähän voisi keksiä vaikka mitä! 

Löysin samaisella matkallani kierrätyskeskukseen myös ilmaisia kierrätyskirjoja. Paras löytö oli vanha tiedekirja kuvilla varustettuna. Ajatella, miten monipuolista ja kattavaa kuvittajan työ entisaikaan olikaan – ja miten aliarvostettua. Tässä kirjassakaan kuvittajan nimeä ei oltu mainittu. Ja minäkin vielä, tuhosin kauniita kuvia askarteluprojektiini. Muutamia kuvia taidan kyllä ottaa talteen. 

Kuvat houkuttelivat värimaailmansa puolesta, mutta kivaa oli myös se että toisella puolella oli vain tekstiä. Tarkoitukseni oli taitella sivuista origamitähtiä. Tähän tarkoitukseen paperi oli kuitenkin liian paksua, joten kokeilin kuusia. Kuusista muodostui joulukortteja leipomolaisille.

Vietimme Leipomon pikkujouluja viime sunnuntaina. Oli ihanaa, tunnelmallista. Lauloimme antaumuksella joululauluja. Yhden piparitalonkin koristelimme yhteistuumin. 

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Toivoo Leipomon luokanope-edustaja