Tällä viikolla rentouduin upeassa miljöössä. Kävin ensimmäistä kertaa Yrjönkadun uimahallissa. Paikka on yksi Helsingin helmistä. Miten en ole ennen tajunnut, että keskeltä Helsinkiä, vilkkaan Forumin vierestä, löytyy tällainen keidas?

Uimahalli on sekoitus antiikin aikasta kylpylää ja suomalaista rauhallisuutta. Ostin kuuden euron opiskelijahintaisen lipun uimalan 2. kerrokseen, niin sanotulle kylpyläosastolle. Sain kylpytakin, pyyhkeen ja pefletin viikattuna pinona. Jätin kengät lokerikkoon ja hiippailin sukkasillani omaan lepohyttiini, verhoilla eroteltuun tilaan, josta löytyi sänky, peili ja pieni lipasto. Lepohyttien edessä oli pieniä pöytiä ja tuoleja, joista oli näkymä alas altaalle.

Uimalassa on erikseen naisten ja miesten vuorot. Uida saa alasti tai uimapuku päällä. Paikan päällä alastomuus oli rentouttavan luonnollista, ei millään tavalla vaivaannuttavaa. Oli mukavaa olla ihan vain naisten kesken.

Istuin pitkiä aikoja puulämmitteisessä saunassa sekä höyrysaunassa. Välillä pulahdin altaaseen, mutta kuntoilemaan en ruvennut. Lopuksi pesin tukan, kääriydyin kylpytakkiin, tilasin kerroksessa kiertävältä tarjoilijalta tuorepuristetun mango-ananasmehun ja istuin alas muiden uidessa alapuolella.

En muista milloin olisin viimeksi ollut yhtä rentoutunut. En pidä uimahalleista yhtään, mutta Yrjönkadulla ei olekaan uimahallia: siellä on arkkitehtonisesti upea palatsi, jossa voi meditoida löylyissä ja vedessä.

(Alin kuva täältä.)