Kangerrellen uuteen nousuun

”An era has come to an end”

 

Vähän on tässä joutunut sulattelemaan viimepäivien tapahtumia ja siksi en ole kirjoitellut. Pari kertaa oon jopa avannut koneen ja alkanut kirjoittaa, ainoastaan huomatakseni, etten ole valmis vielä.

Lauantaina 26.9 oli suuri päivä minulle. Fiilikset heitteli vapaudentunteesta ahdistukseen ja ilosta suruun koko päivän. Kun kello löi 22:00 tunnelma oli rauhallinen. Pelottavan rauhallinen. Jopa surullisen tavallinen. VIIMEINEN VUORONI MBARILLA ON LOPPUNUT!! MIKSEI MAAILMA KIEPSAHDA RADALTAAN?!??!? Oletin hajoavani maahan ja kolleegoiden kupsahtavan viereeni, mutta sen sijaan aivoni päättivät toimia kuin aikuinen; Hymyilin kainosti, katselin ympärilleni, muistelin ja tirautin pienenpienen kyyneleen. Sitten tilasin viimeisen shiftini ja jatkoin iltaa.

Sen verran ymmärrän reaktiotani, että vasta tulevana keskiviikkonahan oli tiedossa Mbarin hautajaiset eikä tämä tavallaan tähän loppunut. Oikeasti.

Ja sieltähän se kaikki fiilistely ja pillitys ja haikeus sitten löysi mestoille. Keskiviikko koostui kutakuinkin muisteloista, alkoholista, halauksista, naurusta, tanssista, ystävistä sekä itkuista. Niin monta vuotta, niin paljon rakkautta, niin paljon musiikkia ja niin monta hymyä. 

”Aikansa kutakin” on ollut viime viikkojen sloganini ja siihen tuudittaudun. Jonkun aika tulee päätökseen jotta jotain uutta voi syntyä. 

Tällä hetkellä elämänion melkolailla käännöskohdassa ja kutakuinkin hieman hajallaan, mutta luottavaisin mielin ja hymyssä suin pyrin eteenpäin :) 

 

Lopetan tämän kirjoituksen kuviin vuosien varrelta sekä kiitoksiin. Kiitän kaikkia Mbarilaisia näistä upeista vuosista. Kiitos<3