5x pikakuulumisia
1. Pokemon-kännykkäpeli näyttää vallaneen melkein liioittelematta kaikki täällä ja nyt luin, että se on rantautumassa Suomeenkin! Yllätys yllätys olen vastarannankiiskinä tällaisessa teknologia-asiassa ja vähän skeptinen sen suhteen, onko vielä enemmän kännykköihinsä zombieina tuijottaen kulkevat ihmiset hyvä juttu. Kännykkä on nyt liimautunut jokaisen vastaantulijan käteen ja pelaajat hymähtelevät toisilleen kuin salaliittolaiset (siis jos irrottavat katseensa älypuhelimistaan). Toisaalta ystäväni juuri sanoi, ettei edes muista milloin olisi viimeksi kävellyt näin paljon kuin nyt pelin myötä, eli peli on todella laittanut ihmiset liikkumaan, mikä on todella hyvä juttu. Nurja lieveilmiö tällä hommalla on, sillä nyt jo ryöstäjät ovat nähneet tässä oivan raon houkutella kännykän kanssa hortoilevat ihmiset syrjäisille paikoille. Naapurikunnassa poliisi varoitti autoilijoita ulkomaailmaa huomioimattomista kävelijöistä, joita yllättäen on alkanut näkyä sankoin joukoin.
2. Mitä ihmettä pakkaan meille Suomeen? Pojalta nyt löytyy jotain lämpimämpääkin, mutta tytöllämme ei ole oikein mitään lämpimiä vaatteita hänen koossaan muutamaa neuletakkia lukuunottamatta. Jos olen optimistinen ja pakkaan teepaitoja ja shortseja, niin ihan varmasti palellaan koko sakki jäisessä tihkusateessa. Jos taas pakkaan villapaitoja, niin Suomen kesä saattaa yllätää ja ollaankin sitten kuumissamme. Yritän juuri karsia jonkinlaista komboa näistä ääripäistä, mutta matkalaukkujen tila on hyvin rajallinen. Yritetään nimittäin pärjätä parilla käsikapsäkillä ja vain yhdellä ruumaan menevällä isolla laukulla, jotta vaihdot olisivat viime reissua sujuvampia.
3. Uusi kuntosalijäsenyyteni on lähtenyt tosi hyvin käyntiin ja olen nauttinut aivan täysillä lapsivapaista hetkistäni liikunnan parissa. Olen käynyt zumbassa ja vitsit kuinka hauskaa se onkaan! Ihan mahtavaa olla ottamatta itseään liian vakavasti ja heilutella menemään. Onpa muuten myös hauskaa, kuinka ennen tuntia ei tuijotellakaan vaivautuneina peiliin/kännykkään/”muka venytellä”, vaan salissa käy iloinen puheenpulputus. Huomenna tapaan liittymispakettiin kuuluen personal trainerin, joka tekee minulle mm. kuntotestin. Suoraan sanoen tekisi mieli perua (tai laittaa jo valmiiksi joka kohtaan nolla, tiedän, ihan huikea asenne!), mutta ehkä se voi olla ihan motivoivakin vertailukohta kunnon kehittymiseen vaikka parin kuukauden päähän.
4. Yritämme kovasti pähkäillä, onko Disney World hintansa väärti. Nelihenkisen perheen neljän päivän matka lippuineen ja ruokapasseineen on ihan naurettavan hintainen, mutta toisaalta onhan paikka ihan omanlaisensa. Varsinkin ystäväni mies on niin taitava houkuttelupuheessaan, että epäilen hänen jo olevan Disneyn leivissä proviikkapalkalla. 😉
5. Luulin DMV:n olevan ihan ainutlaatuinen jonotusmaraton, mutta voi kuulkaa se ei ollut vielä mitään veroviraston rinnalla. Meidän pitää käydä siellä palautusten vuoksi koko perhe näytillä ja viemässä henkilökohtaisesti kasan lomakkeita (kuinkas muutenkaan). Mieheni otti tätä käyntiä varten vapaata töistä ja olimme maanantaiaamuna paikalla suht varhain, puoli tuntia aukeamisen jälkeen aamulla. Tuolloin jono ylettyi pitkälle ulos asti, mutta ajattelimme, että jos se vaikka kulkee nopeasti, että ei haittaa. Seistyämme kahdesta jonosta ensin väärässä vähän aikaa, meille selvisi, että kumpikaan jono ei liiku ollenkaan, ellei muutamaa luovuttanutta lasketa etenemiseksi. Aloimme kysellä muilta jonottajilta, kuinka kauan he olivat siellä jo seisseet ja saimme vastaukseksi pari tuntia! Kun olimme seisseet jonossa lasten kanssa yli tunnin viihdytystoimistoja epätoivoisesti leikkien, käveli ulos onnellisen näköinen mies, jolle muut jonottajat hurrasivat. Hän oli jonottajien sankari, joka oli tullut paikalle jo puoli kuudelta aamulla (eli kolme tuntia ennen viraston aukeamisaikaa, nyt kello oli jo melkein yksitoista) ja oli vihdoin päässyt käyttämään vuoronsa. Vilkaisimme mieheni kanssa toisiamme ja sitten lapsiamme, sitten sanattomasta sopimuksesta huokaisimme muille, että we give up, good luck to you guys. Olimme varustautuneet noviiseina reissuun parilla viihdykelelulla, melkein akkunsa tyhjentäneillä kännyköillä ja yhdellä vesipullolla, eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta seisoa paahtavassa helteessä kahden lapsen kanssa enää kauempaa. Porukalla oli mukana kirjoja, jakkaroita, eväitä ja jonopaikkaa pidettiin myös vuoronvaihtosysteemillä, kun esimerkiksi pariskunnat istuskelivat vuorotellen autossa. Aikojahan ei tietenkään pysty varaamaan etukäteen. Netistä onneksi huomasimme, että kolmen tunnin ajomatkan päähän Charlestoniin pystyy, joten luvassa on uusi päiväretki.
Mitä teille kuuluu tänään?