Minä 17.7.2010
17.7.2010
Istun kuumassa bussissa lauantaiaamuna. Olen matkalla avaamaan liikettä, mutta lauantaivuoro ei harmita yhtään, sillä tiedän pääseväni tänään aikaisin. Kaikkein vähiten harmittaa oikeastaan mikään, sillä olen eilen kirjoittanut facebook-statuksekseni I`M IN! Aukeeko huomenna skumppa NO AUKEE! Kännykkä piippaa kun serkkuni onnittelee minua tekstarilla.
Työpäivä menee nopeasti, viikkaan teepaitapinoja nopealla rutiinilla eikä yksikään asiakas välty iloiselta puhtetulvaltani. Työkaverini halaa minua tullessaan töihin, ja yhdessä tuumimme että näin sen sittenkin kuului mennä. Peruutin nyt sitten sen varaamani paikan kynsiteknikkokurssiltakin.
Päässäni pyörii kaikki kesän aikana tekemäni suunnitelmat, nyt minulla on vihdoin vastaus ”mikä susta tulee” -kyselijöille. Kun olet 21 sinulta ei muuta kysytäkään. Olen helpottunut, hämmentynyt ja iloinen. Ylpeäkin. En kuitenkaan kerro kellekään, että humanistisen tiedekunnan opiskelupaikasta huolimatta en siltikään ole ihan varma mikä minusta tulee. Ehdin jo hiukan kiintyä niihin kaikkiin varasuunnitelmiinkin. Päädyn opiskelemaan alaa joka on pyörinyt mieleni taustalla yläasteikäisestä asti, ei voi olla totta.
Kotona työnnän Fresitan pakastimeen ja siivoan nopeasti. Ihan kohta toisella paikkakunnalla kesätöissä oleva poikaystäväni tulee kotiin, auto täynnä kavereitamme. Spotify -listaltani pauhaa System Of A Down`in Chop Suey ja Dolly Partonin Jolene sulassa sovussa keskenään. Harjaan pidennettyä tukkaani ja heittelen makuuhuoneen täyteen vaatteita vaikka juuri siivosin. En osaa päättää mitä puen päälle, en ehkä sittenkään sitä toppia jonka ostin tänään töistä. Kaikkialla on kuuma eikä avatut ikkunat auta mitään, mutta ei se minua haittaa.
Pian kämppämme on täynnä kavereita. Pakotan oluenjuojatkin ottamaan Fresitaa, ja kaikki vakuuttelevat ettei haittaa että meillä ei ole skumppalaseja. Kohotamme lasit opiskelupaikalleni, Tammerfesteille ja meille.
21.7.2010 tuoksuu Diorin Forever and Foreverille, tupakalle ja maistuu Rekorderligin mansikka-limelle. Tavataan kosken rannalla lisää kavereita, ostan makkaraperunat kojusta, jonka jälkeen tanssitaan Club Deluxessa ja juodaan pilkkuun asti drinkkejä Bricksissä. Olen poikaystäväni ja parhaiden kavereideni ympäröimänä, melko humalassa ja minulla on vihdoin suunnitelma tulevaisuuteni suhteen. Saan päähänpiston ja kiipeän mekaanisen härän selkään, joka heittää minut kumimattoon kymmenessä sekunnissa.
Jotenkin tiedän tuona iltana, ettei tämän kesän jälkeen minulla tule enää näin huoletonta elämänvaihetta edessäni, jolloin voisin silmää räpäyttämättä tuhlata palkkani vaatteisiin, ripsienpidennyksiin ja rakennekynsiin jos sattuu huvittamaan. Yliopisto kuulostaa hiukan pelottavalta, vaateliike tutulta ja turvalliselta. Melkein huimaa miettiessäni kuinka kaukaiselta tämä tilanne tuntui silloin joskus, kun elämäni olisi voinut luisua hyvin eri suuntaan. Mutta tänään en halua tänään miettiä oikeastaan muuta kuin tätä iltaa. Kun DJ soittaa Kid Cudin Memories`in, me tytöt kiljutaan innoissamme ja ryntäämme tanssilattialle.
All the crazy shit I did tonight, those will be the best memories
I just wanna let if go for tonight
that would be the best therapy for me
hey hey
——————————————
Kiitos Kristaliina aivan mielettömän kivasta haasteideasta! En voinut olla tarttumatta haasteeseen kun huomasin heittämiesi päivämäärien joukossa tämän, sillä tuo 17.7.2010 on jäänyt tosi tarkasti mieleeni. Ja kun arkistoistakin löytyi kuvia juuri tuolta päivältä, niin pakkohan se oli heittäytyä hetkeksi menneisiin. Katsotaanko innostunko tarttumaan vielä johonkin toiseenkin päivämäärään. Aika hullua miettiä kuinka tuosta päivästä on vain kolme vuotta, melko erilainen mutta silti sama tyyppi kirjoittelee täällä nyt.
Niin ja se poikaystäväkin on kohta aviomieheni. Samat rakkaat ystävätkin edelleen menossa mukana.
Ja sitten on tuo eräs, joka nukkuu pupuyöpuvussaan saunanpuhtaana, peitot potkineena isänsä vieressä.
<3
http://www.youtube.com/watch?v=NUVCQXMUVnI