Ompunpoimijat
Kuvat ovat perjantai-iltapäiväiseltä retkeltämme pojan ja hänen serkkunsa kanssa isomamman ja isopapan luo. Kaksi pientä raitapipopäätä tutkivat aidattua pihaa seikkailijan elkein, voi miten jännittäviltä rapistunut pihakeinu, vanha leikkimökki ja isien lapsina leikkimät lelut poikien mielestä vaikuttivatkaan.
Välillä piti istahtaa syömään omppuja, nämä eväät osoittautuivat suoranaisiksi aarteiksi ja niiden etsintä vasta jännää olikin. Takapihan vanhat omenapuut taisivat muuttua pienten silmissä omenapuuviidakoksi, sillä puiden lomassa oli niin hauskaa juoksennella että tyypit ihan villiintyivät.
Siinä missä minä en meinannut edes huomata vanhaa vähän ränsistynyttä leikkimökkiä omenapuiden alla, olivat seuralaiseni aivan haltioissaan tästä löydöstä.
Leikkimökissä on varmasti lukemattomat leikit leikitty. Hyllyillä nököttävät vanhat peltipurkit ja pallokokoelma hakkasi kaikki muut lelut ihan 10-0.
Tuossa poikien kanssa touhuillessani sain taas osuvan muistutuksen siitä, kuinka loputtoman ihmeelliseltä aikuisen silmään tavalliselta näyttävät arkiset asiat tuntuvatkaan lapsesta. Minusta lapsen kanssa liikkuessa onkin parasta se, kuinka itsekin joutuu vähän vahingossa seikkailuretkelle.
Missä vaiheessa sitä onkaan turtunut pitämään ihan tavallisena sitä, kuinka omenapuusta tipahtelee omppuja kun oksaa hiukan heiluttaa, tai että puutarhakeinussakin voi ottaa vatsasta asti naurattavat vauhdit?
Syysväreissään helottavia kukkia minäkin sentään pysähdyin ihailemaan. Ja keinuin minä siellä puutarhakeinussakin, keikutin aika hurjastikin kun kaksi pikkupoikaa huusivat lisäää!
Ihanaa aurinkoista sunnuntaipäivää! <3