Tervetuloa helmikuuni

Vaikka en talvi-ihmisiin kuulukaan, tunsin eilen suurta huojennusta siitä, ettei enää ole tammikuu. Se oli maratonpitkä. Siitäkin huolimatta, että en varsinaisia syntymäpäiviä enää vietäkään, tulee minulle helmikuusta aina mieleen värikkäät ilmapallot, karkeilla koristeltu kakku kynttilöineen ja auringossa narskuva nuoskalumi. Se, kuinka jännältä aina tuntui sanoa olevansa vuoden vanhempi ja olo oli heti isompi. Helmikuu meni jotenkin vaan nopeasti, ja sitten tulikin jo kevät.

Olen merkannut kalenteriini helmikuulle kivoja juttuja, kuten mekkoiltamat ja treffi-illan. Jossain välissä täytän 25, mikä kuulostaa jotenkin jo ihmeellisen aikuiselta, mutta ei siltikään tunnu siltä. Sen kunniaksi aion hemmotella itseäni, käyn ainakin kampaajalla ja varaan taas aikaa liikunnalle.

Aion nujertaa esiin puskevan stressin käärimällä hihat ja alkaa tarttumaan asioihin yksi kerrallaan. Tämä talvi alkaisi jo todellakin riittää minulle, mutta onneksi kotiin voi ostaa värikkäitä kukkasia ja miksei niitä ilmapallojakin, jos tilanne niitä vaatii. 

Onneksi olet jo täällä, helmikuu.