Treffiraportti Turusta

Tämän perheen äiti ja iskä kävivät lauantaina treffeillä. Paikkana oli molempien yksi lempikaupungeista, eli iltavalaistuksessaan ja kevyen lumen alla satukirjamaiselta näyttävä Turku. Ne yöpyivät hotellin lakanoissa, söivät hyvin ja paljon ja uppoutuivat illalla leffateatterin penkkeihin. Leffailtaa voisi joku sanoa aika varman päälle pelatuksi valinnaksi, mutta lippuja oli pikkujouluaikana turha havitella lyhyellä varoitusajalla minnekään muualle.  Ilta saavutti tärkeimmät tavoitteensa: kiireettömyyden, ruuan ja yhdessäolon. Sen, että ne olivat vähän aikaa ihan kahdestaan ja muutakin kuin äiti ja iskä, jotka pyörittävät arkea siivoilemiseen ja pikakanapastoineen. Sanoisin, että oikein onnistunut ilta.

Olemme ottaneet tavoitteeksemme järjestää silloin tällöin aikaa olla ihan kahden- juttu, jonka huomasimme lapsiperhearjessa laiminlyöneemme liian pitkään. Nyt olemme ihan hyvin pitäneet lupauksemme pitkin syksyä ja onnistuneet isovanhempien avustuksella silloin tällöin karkaamaan kahdestaan syömään tai elokuviin. Hassua, kuinka näissä irtiotoissa tuleekin aina hiukan ristiriitainen tunne, sillä toisaalta on aivan ihanaa viettää välillä aikaa kaksin ja toisaalta sitä tulee helposti mietittyä, kuinka hauskaa pojallakin olisi kanssamme ollut. (No oli sillä kuulemma aika hauskaa mamilassakin.) Esimerkiksi paloautopäivän bongaaminen sai minulle hormonipäissäni melkein palan kurkkuun. Kuitenkin pidän todella tärkeänä, että perheen vanhemmat ottavat sitä kahdenkeskistä aikaa. Näin he opettavat lapselleenkin, että se parisuhde on oikeasti tärkeä juttu, johon kuuluu välillä panostaa. Onhan sitä kahdenkeskistä aikaa toki iltaisinkin lapsen mentyä unilleen, mutta on se silti ihan eri homma nähdä toinen välillä eri ympäristössä pukeutuneena muihinkin kuin kotivaatteisiin. 

Niiden kotirönttövaatteiden korvaajana minulla toimi löytöni Lindexiltä näin odotusajalle: puolihihainen mekko, jonka toinen sivu on rypytetty. Löytöni on ihan ”normipuolelta”, mutta mielestäni se käy hyvin pallonkasvatusvaatteeksi ja veikkaan sille käyttöä myös odotusajan jälkeen. 

Vielä loppuun muutama ylistyssana ravintola Blankolle. Moni kaverini on kehunut kyseistä ravintolaa, mutta en ollut vielä ennen ehtinyt sinne. Pidimme molemmat pääruuistamme todella paljon, ainoastaan jälkkäri olisi voinut olla vähän parempaa, mutta minusta tuntuu, että olen sitä mieltä aina tilatessani ravintolassa jälkiruokaa. Milloin opin, että minulle taitaa sopia paremmin ruokailut ravintolassa + jälkkärille kahvilaan -kombo.

Kävellessämme Turun katuja pitkin kuolasin kyllä melkein jokaisen ravintolan ikkunaa. Miten siellä onkaan vieri vieressä aivan ihanan oloisia ruokapaikkoja?

Näihin (taas kerran nälkäisiin) tunnelmiin, oikein leppoisaa alkavaa viikkoa! Jos väsyttää niin muistakaa, että kohta on joulu!