Kaloja ja säätämistä Atlantassa

Monessa paikassa törmäsin samaan nähtävyysvinkkiin: Georgia Aquariumiin. Koska perheessämme asuu kaksi kalahullua (toinen rakastaa akvaarioita ja toinen kalastusta), niin pakkasimme viikko sitten porukan autoon ja ajoimme neljä tuntia naapuriosavaltioon. Varoiksi otimme kaupunkiin kaksi hotelliyötä, sillä lapsiperheen reissatessa kiireinen aikataulu on aina jotain, mikä ei sovi ollenkaan yhtälöön. Siihen meidän kaikki reissujärkeilyt sitten loppuivatkin ja olimme minireissussamme kuin mitkäkin amatöörit, mutta käydään läpi ensin se Georgia Aquariumin osuus. 😉

Aquariumin pääsyliput olivat mielestäni melko hintavahkot (aikuisilta veroineen noin 35 dollaria ja 3-12-vuotiailta n.30 dollaria /lippu), mutta sanoisin, että katsottavaa riitti kyllä koko päiväksi. Olihan se vaikuttava paikka: maailman suurimmassa akvaariossa uiskenteli mitä erikoisimpia kaloja ja akvaarion läpi meni lasikattoinen tunneli. Valtavista ikkunoista sai katsella kalojen liikkeitä, toiset uivat parvissa ja toiset kaartelivat pitkin kelluvin vedoin ja kävivät pyörähtämässä lasinkin edessä. Akvaarion tilat oli jaettu eri siipiin: kylmän meren kaloihin, trooppisiin kaloihin ja terraarioihin, vaikka mihin. Tietoa akvaarion asukeista oli tarjolla paljon ja akvaariossa pääsi tutustumaan myös erilaisiin tutkimus -ja suojeluhankkeisiin, joita Georgia Aquarium rahoittaa. Poika oli aivan täpinöissään ihmeellisestä vedenalaisesta maailmasta ja hellyttävän kiinnostunut eri kalalajeista. Lauantaiaamupäivänä paikka oli aivan täynnä porukkaa ja rattailla (okei ja kävellenkin) liikkuminen hankalaa, mutta rattaat sai kyllä jättää ratasparkkiin, kantoreppu oli aivan ehdoton varuste vauvalle. 

Lähdimme ”kalapaikasta” vasta myöhään iltapäivällä, kun emme enää jaksaneet kahvion välipalojen voimalla. Akvaariorakennusta vastapäätä olisi ollut myös Coca-Colan museo, joka oli myös ilmeisen suosittu jonoista päätellen, mutta pienempien jonojen ja nälän aikana olisi voinut olla ihan mielenkiintoista katsastaa myös tuo cocismuseo. Kadun toisella puolella olisi ollut myös Atlantan lastenmuseo, joka olisi kyllä kovasti houkuttanut, mutta lapsille riittää kyllä hyvin yksi tuollainen isompi kohde päivässä. Muuten tutustuimme kaupunkiin ihan vain kuljeskelemalla ja leikkimällä paikallisissa leikkipuistoissa.

Siispä akvaarion jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa kaupungille. Tässä vaiheessa tulikin ilmi oikeastaan ne kaikki reissuamatöörivirheet, jollaisia emme yleensä tee (listat <3). Nyt olimme lähteneet kuitenkin matkaan mm. katsomatta säätiedotuksia, selvittämättä kivoja ravintoloita ja pakkaamatta pojalle ylimääräisiä varavaatteita myös akvaarioreissulle mukaan. Dingding, hälytyskellojen pitäisi jo soida! Niinpä päädyimme syömään ihan kamalaa ruokaa laatuun nähden täysin ylihintaiseen ja töykeään ravintolaan, joka olisi ollut jopa huvittava, ellemme olisi olleet niin nälkäisiä ja nuutuneita. ;) Ikinä en ole hämmästynyt niin paljon ravintola-annoksen edessä, kun saadessani eteeni ”katkarapusalaattin”, joka koostui mm. purkista pruutatusta coleslaw-mössöstä, perunasalaattimössöstä, sienisalaattimössöstä ja blendatusta majoneesikatkarapumössöstä. Nämä mössöt oli aseteltu kuin mukista kaadettuina neliön muotoon lautaselle, ja mömmöjen alta paljastui muutama revitty salaatinriekale, salaatin ainoa tuore osuus. :D Note to self: Aina, aina katso edes muutama kiva ravintolavaihtoehto etukäteen mennessäsi uuteen kaupunkiin, ei ole yhtään hankalaa kun kännyköissäkin on kartta-appsit. Sellainen ”mennään johonkin vastaan tulevaan kivaan ravintolaan” ei toimi ikinä silloin, jos on nälkä. Säätiedotuksia kannattaa myös katsoa, eikä vain luottaa siihen, että viime päivinä on ollut niin lämmintä. Onneksi lapsille sentään pakkasimme vähän lämpimämpääkin päälle, mutta mieheni kanssa hytisimme lähes nollan asteen kovassa tuulessa koko reissun paitasillamme. :D Miten ihmeessä kaksi suomalaista lähtee viikonloppureissulle ilman takkeja? Niin ja jos yleensä kuskaamme ainakin autossa pojalle varavaatteita, niin tuolloin jätimme tietysti hotellille kaiken. Voi reppanaa, kun fountain parkissa leikkiminen päättyikin kompastukseen ja litimärkiin vaatteisiin kylmässä puistossa. Ainakin tuli meillekin mieheni kanssa lämmin, kun juoksimme lapsia kantaen ja kärräten autolle päästäksemme nopeasti hotellille. Eikä voi sanoa oikeastaan edes että amatöörit, olemmehan me nyt ennenkin kulkeneet lasten kanssa. Oma vika, se on ainoa mitä voi sanoa. 

Reissu ei mennyt muutenkaan ihan smoothisti, esimerkiksi hotellilla meitä odotti checkininin sijaan ilmoitus, että ”edelliset asukkaat eivät suostu poistumaan huoneesta koska ovat krapulassa, emme tiedä koska huoneet vapautuvat ja täällä on paljon ihmisiä samassa tilanteessa, osa odottanut jo tuntikausia”. Anteeksi mitä! No joo, mutta pienistä sattumuksista huolimatta oli tosi hauskaa nähdä Atlantasta muutakin kuin lentokenttä. Ehti tuntua ihan lomalta, kun lasten mentyä nukkumaan valvottiin miehen kanssa katselemassa hotellihuoneen ikkunasta avautuvaa kaupungin yösiluettia ja murustelemassa nachoja, aamulla pääsi valmiiseen aamiaispöytään. Kuitenkin luulen, että tämä pala Atlantasta riitti meille ja seuraava Georgian kohde on rantakaupunki Savannah. Mikä siinä on, että näiden sisämaiden suurkaupunkien luonteesta on niin hankala päästä jyvälle? 

Nyt saa kertoa, oletko sinä tehnyt joitain tyhmiä huolimattomuusvirheitä reissuun lähtiessäsi, joista todellakin olet ottanut opiksesi? ;)

 

 

Lentoaskeleita: Instagram, Facebook