Vastauksia osa 1: Amerikka

Tuntui ihan huippukivalta, kun niin moni jaksoi käyttää pienen hetken ja kirjoittaa kysymyspostaukseen jotain, mistä haluaisi lukea. Haluan ehdottomasti kirjoittaa sellaisista aiheista, jotka teitä kiinnostavat ja otan tosi mielelläni vinkkejä vastaan! Jaottelin vastaukset kahteen osaan ja tässä tulee ensimmäiset, Amerikassa asumiseen liittyvät. Ruoka-asioista kyseli moni ja niistä teinkin ihan oman postauksen.

Mä haluaisin tietää mitä sulla on kaikkein eniten ikävä Suomessa, ja sit taas toisaalta mitä asiaa teidän nykyisestä kaupungista tulee teille tod.näk. eniten ikävä kun palaatte joskus takaisin? (Ei ollut tarkotus esittää synkkä kysymys, ikävä ei oo aina pahasta!)

Suomesta ikävöin ihmisiä. Vanhempiani, appivanhempiani, mieheni veljen perhettä, isovanhempia, ystäviä, sukulaisia. Ja voi miten ikävöinkään meidän mustaa karvakuonoa, onneksi tiedän hänen olevan hyvässä hoivassa. Sitä, että voi vain soittaa jollekin samalla aikavyöhykkeellä ja lyhyen ajomatkan päässä olevalle rakkaalle ihmiselle ja kohta juoda kahvia yhdessä jonkun keittiönpöydän vieressä. Jos en ikävöisi niin paljon heitä, niin koti-ikävä ei olisi varmaan mikään ongelma. Niin ja suomalaista kahvittelukulttuuria ja kesää, niitä ikävöin myös. Hassuja yksittäisiä juttuja, kuten yliopiston alakuppilaa ja meidän lintutapettiseinää. 

Täältä tulee kyllä eniten ikävä myös ihmisiä. Tuntuu lähes pelottavalta löytää täältä niin upeita tyyppejä, kun samalla tietää, että joskus joutuu sanomaan jäähyväiset. Ihmisten ystävällisyyttä ylipäätään tulee ikävä, sitä tapaa jolla ympärillä olijat huomioidaan hymyin, tervehdyksin ja kohteliaisuuksin. Tuntuu varmaan oudolta mennä Suomessa taas ruokakauppaan, kun ei enää juttelekaan koko reissua ties kenen tuntemattoman kanssa, varmaan lapsetkin ihmettelevät kun kaikki eivät pysähdykään ihastelemaan heitä. 😀

Ei, ikävä ei ole kyllä tosiaan  pahasta, jos se tarkoittaa jotain näin hienoa.

kysymykseni olisi sellainen, että mitä hyvää Amerikkalaista (esim. tapaa tai muuta vastaavaa ns. henkistä pääomaa) toivot että tuotte takaisin kun palaatte Suomeen? Mitä toivoisit että lapsille jää Amerikkalaisesta kulttuurista vaikka he toki ovatkin niin pieniä, että itsellään heille tuskin jää, ellette te pidä yllä?

Toivon, että tämän kokemuksen myötä lapsille jäisi jo pienestä asti kunnioitus muita ihmisiä, erilaisuutta ja toisia kulttuureja kohtaan. Minusta on hienoa, että he näkevät jo varhain, että se meidän tapa tehdä ja olla ei ole ainoa oikea. Että on ehkä eri värejä ja kieliä, mutta kaikki yhtä arvokkaita. Toinen asia on toki kielitaito, jota toivomme toivon, että ehtisi erityisesti pojallemme tarttua. Vähän pelkään, että tyttäremme on vielä liian pieni tässä vuodessa kovasti kieltä omaksuakseen (tai saa nähdä, ainakin hän huikkaa tervehtiessään ”Hi”!). Ajattelimme etsiä Suomessa lapsille englanninkielisen hoitopaikan, jos vain mahdollista, että kielitaito pysyisi yllä. Amerikkalaista kohteliaisuutta en pitäisi myöskään yhtään huonona juttuna.

Jenkkilähommissa kiinnostaa, että onko teillä joku joka hoitaa joskus lapsia? 

Oikeastaan ei, joten kahdenkeskisiä treffi-iltoja emme pääse tällä hetkellä pahemmin viettämään (tosin vietimme niitä Suomessakin aivan liian harvoin). Onneksi saamme kuitenkin vanhempamme tänne vierailemaan, joten silloin aiomme kyllä lähteä kahdestaan käymään vaikka Charlotessa teatterissa! Yritämme kuitenkin viettää ”treffi-iltoja” välillä kotona lasten mentyä nukkumaan hakemalla vaikka jotain hyvää ruokaa ja katselemalla leffoja. 

Mua kiinnostaa pojan kielen oppiminen. Puhuuko suomea myös amerikkalaisille, vai onko hiljaa ja elehtii jos haluaa saada jotain sanottua? Ja millä lailla alkaa poimia uusia sanoja (ja mitä sanoja)? Oletteko opettaneet häntä itse ihan tietoisesti vai annatteko vain oppia itse kommunikoimalla? Sitten kiinnostaa että millaisia ihmissuhteita teillä siellä on, ainakin jonkin verran oletkin muistaakseni jo kirjoittanut että joitakin uusia tuttuja on.

Poikamme on melko ujo uusien ihmisten kanssa, tai siis vähän sellainen vähän hitaasti lämpiävä. Kuitenkin hän alkaa rentouduttuaan pälpättää suomea myös amerikkalaisille ja joitain sanoja on alkanut nyt myös tulla englanniksi! Esimerkiksi lauantaina kun meillä oli vieraita, hän toi yht äkkiä keltaisen lego-palikan ja hihkaisi ”yellow”. Minusta tuntuu, että hän ymmärtää paljon enemmänkin kuin antaa ymmärtää. Olemme käyneet yhdessä läpi tietoisesti sellaisia perusfraaseja ja lukeneet simppeleitä lastenkirjoja ”lause englanniksi, sitten suomeksi”- periaatteella, mutta muuten luotamme ympäröivään kielikylpyyn.

Olen liittynyt sellaiseen paikalliseen äitiryhmään, joka oli kyllä ihan paras päätös. Paikalliset äidit ovat tosi aktiivisia touhuamaan kaikkea ja ryhmän äidit ottivat minut todella lämpimästi vastaan! Olemme tavanneet myös ihan perheinä uusia ystäviämme. Myös esimerkiksi lastenmuseossa jäin juttelemaan erään äidin kanssa, josta on nyt tullut ystäväni. Olen kyllä kiitollinen siitä, kuinka helppoa täällä onkaan tutustua ihmisiin! Miehen töiden kautta olemme myös saaneet jonkun verran tuttuja. North Carolinan puolella ja Knoxvillessa meillä asuu myös vähän sukulaisia, joiden puoleen voi kääntyä tarvittaessa.

 

Mitä asiota jäät mahdollisesti kaipaamaan Amerikasta? Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa väliaikaisesti?

Kaipauskysymykseen tulikin jo vastattua ylempänä, eli ihmisiä varmasti eniten. Ja etelän lämmintä ilmaa ja tunnelmaa toki! Voisin ehdottomasti kuvitella, että kenties vielä joskus mahdollisuuden tullen tulisimme asumaan jossain muuallakin.

Miten vietätte Amerikassa lasten synttärit?Miten pidätte parisuhdettanne Amerikassa yllä?

Täällä on ilmeisesti tapana viettää synttärijuhlat kavereille jossain kodin ulkopuolella. Kaupungeilla on viihtyisiä puistopaikkoja pöytineen, joita voi vuokrata, sekä moni juhlii esimerkiksi vesi- tai liikuntapuistoissa. Me varmaan pidämme pihajuhlat naapuripuistossa. Parisuhdekysymykseen vastasinkin jo tuossa lastenvahtikohdassa, eli lähinnä yhteisten koti-iltojen merkeissä lasten mentyä nukkumaan. Täällä meillä ei ole myöskään yksinkertaisesti varaa jättää mitään hampaankoloon, sillä olemme toistemme tuki ja turva kaikessa, niinpä kaikista asioista tulee puhuttua enemmän. Heippa! Mua kiinnostaisi teidän Amerikan-koti: millainen se on? Onko ihan normikämppä vai onko siellä jotain ihmeellisyyksiä (muitakin kuin jätemylly, auts), joihin pitää erikseen totutella? Miten olet saanut ”vieraasta” talosta kodikkaan? Asumme täällä vuokrakolmiossa, joka ei varsinkaan alkuun tuntunut yhtään kotoisalta. Olisin kaivannut lisähuonetta ja muutenkin haikailin talon perään, mutta nyt olen alkanut tykkäämään ihan tästäkin, kunhan tehdään nyt vähän muutoksia huonekalupuolella ja vaihdetaan nuo järkyttävät taulut joihinkin kivoihin kehystettyihin julisteisiin tms. En silti usko, että tulemme muuttamaan, sillä siihen liittyisi tosi paljon kaikkia kiemuroita ja asuntomme sijainti on tosi hyvä. Voisin tehdä ihan oman postauksen tästä aiheesta! Kovin kodikkaalta tämä ei kyllä tunnu vieläkään, välillä tuntuu kuin asuisimme huoneistohotellissa. ”Ihmeellisyyksiä” täällä, hmm. No molemmissa vessoissa on kylpyammeet, joka tuntui aluksi hassulta, mutta on lasten kanssa oikeasti tosi kivaa! Itsekin olen alkanut nauttia toisinaan kylvyistä. Jätemyllyn lisäksi ihmeellisyydeltä on tuntunut itsestään puhdistuva uuni. :D Mua kiinnostaa amerikkalaisten suhtautuminen äitiyteen. Onko äideillä yhtä kovat paineet siellä kuin Suomessa? Mikä äitiyteen liittyvä on USA:ssa mielestäsi paremmin Suomeen verrattuna? Entä huonommin? Sanoisin, että täällä äidit vetävät enemmän yhtä köyttä. Täällä ei syyllistetä vaippa- tai ruokailuvalinnoista, nukkumisjärjestelyistä tai hoitovapaan pitämisestä tai pitämättömyydestä (koko hoitovapaastahan ei täällä tiedetä yhtään mitään). Ollaan ns. samalla puolella, eikä kenenkään äitiyttä arvostella. Töihin palataan hyvin pian synnytyksen jälkeen (päivähoitopaikat ottavat jo kuusiviikkoisia) ja enemmänkin ilmapiiri on sellainen ymmärtäväinen ”you do what you gotta do”. Toisaalta kotiäitiys on hyvin yleistä, sillä kokopäiväiset päiväkodit ja preschoolit ovat helposti melkein tonnin per lapsi luokkaa kuussa. Tai no okei, ehkä rivien välistä olen ymmärtänyt, että homeschooling saattaisi olla vähän tällainen mielipiteitä ja arvoja jakava juttu täällä. Taidan kirjoittaa tästä aiheesta ihan oman postauksen, sillä aiheesta riittäisi paljonkin ajatuksia! 

Mua kiinnostaisi kulttuuri ja miten se vaikuttaa teidän arkeen siellä :)

Etelän kulttuuri ei oikeastaan vaikuta ihan suoranaisesti meidän arkeen. Tai ehkä esimerkiksi niin, että joka paikassa asioiden hoitaminen kestää kauemmin, sillä suusta jäädään varmasti kiinni jonkun kanssa. :D Yleinen ystävällisyys toki vaikuttaa mieltä piristävästi, sekä uusiin ihmisiin tutustuminen on aika helppoa. 

Kiitos kaikille kysyjille kysymymyksistä! :)