Viikonlopun olennaiset

Tämä viikonloppu on ollut kuin muistutus siitä, kuinka lapsiperhe-elämää on turha kuvitellakaan ohjaavansa itse. Että parasta olla liikoja suunnittelematta ja mennä tilanteen mukaan, joskus ne tilanteet vaativat miljoona wet wipesia, viime hetkellä peruuntuneita menoja, kymmenen kertaa pauselle laitettuja leffoja ja sulaneita jäätelöitä, lempipaidan uhraamisen, jo nolottavan pitkän myöhästymisen, tai kotiinlähdön silloin kun pienin kaipaa jo selvästi unta ja hiljaisuutta muita aiemmin. Välillä, joskus kaikki sujuu niin hyvin, että pitää ihan salaa vähän nipistää itseään kun naapuripöydästä ihaillaan kuinka hyväkäytöksisiä lapsia meillä on ja miten hienosti jaksavat odottaa. Toisinaan kuljemme nätisti käsi kädessä ja keskustelemme hulvattomasti tärkeistä asioista ja silloin tällöin pitkä automatka alkaa takapenkin välittömällä simahduksella. Mutta että ihan liikaa ei kannata laskea kuitenkaan sen varaan, että asiat sujuisivat aina tahrattomasti, totutussa rytmissä, vähä-äänisesti tai varsinkaan aikataulussa. Tehdä ja mennä voi ja pitääkin, mutta mielellään ylimääräisen kosteuspyyhepaketin ja ekstrapysähdykset sallivan aikatalun kanssa. Huumorikaan (mielellään musta) ei ole pahitteeksi.

Kyllähän viikonloppuun mahtui vaikka mitä: leikkitreffejä, leffailta kotisohvalla, ulkonasyömistä, kavereiden tapaamista ja melkein kolmanteen erään katsottu jäkispeli ja melkein yhdet superbowl-juhlatkin (go Panthers!).

Ehdittiin me myös kihartaa vähän hiuksia ja syödä barbequeta etelän tyyliin ravintolassa, jonka etuikkunoissa oli muovit ja johon emme olisi ikinä päätyneet ilman kavereiden seuraa ja suositusta. Kannatti kuitenkin mennä!

Silti tämä viikonloppu muistutti tehokkaasti seuraavista:

 – Kun luulet, että vaikkapa kohta neljävuotiaalla olisi selkeä unirytmi, niin perjantai-iltana on mahdollista, että lasten mentyä nukkumaan pöydälle asetellut sushit ja nachot saavat olla ihan koskemattomina yhteentoista. Senkin jälkeenkin se leffa katsotaan vähintään viidessä osassa, syyn ollessa niinkin villi kuin yhden lapsen painajaiset ja toisen vaatimat imetysmaratonit. Vauvavuoden ”juuri kun luulit, että teillä on rytmi, teillä ei olekaan”-oppi ei lopu vauvavuoteen.

– No ne kosteuspyyhkeet tulikin jo mainittua pariin kertaan. Mainitsen silti.

– Kaapissa on hyvä olla aina pari pulloa pedialyytti-juomaa. Ja silloin jos yksi alkaa osoittaa vatsataudin merkkejä, on syytä lähteä kauppaan nopeasti ja haalia kaapit täyteen kaiken varalta. 

– Suunnitelmat muuttuvat toisinaan nopeasti ja myös tärkeysjärjestykset muljahtavat aika nopsaan häränpyllyä. Syliinkiertyvät kipeät lapsenkädet kiilaavat kaiken edelle.

Nyt ollaan jo voiton puolella ja jännitetään, päästiinkö kuitenkin näin vähällä tällä kertaa. Ja vaikka en urheiluihmisiä oikein olekaan, niin toki mekin pystytetään oma kisakatsomo tänne sairastuvan olohuoneeseen.