Asioita, jotka opin hankkiessani amerikkalaista ajokorttia
– Vaikka netissä lukisi kuinka tarkat ohjeet ja osavaltiokohtaiset säädökset ajokortin hommaamiseen, ne eivät kuitenkaan todennäköisesti päde. Virkailijasta ei nimittäin välttämättä tunnu siltä. Virkailijan mielipide pätee (ja he ottavat kaiken irti tästä pätemisen tilaisuudestaan). Virkailijan tuntemuksista riippuu mm. pääsetkö ajokokeeseen ollenkaan tai ehkä saatkin kortin ilman teoriakoetta tai kirjallisia vain suomalaista ajokorttiasi vilauttamalla. Sama virkailija saattaa vaatia toiselta henkilöltä virallisen (DMV:n hyväksymän tietysti, mutta tämäkin vaihtelee) tulkin teettämän käännöksen ajokortista, koska siinä ei lue englanniksi ”issue date”. Koska voihan se random-päivämäärä, joka ei selvästikään ole syntymäpäiväsi, olla ihan mikä vaan päivämäärä. Toiselta asiakkaalta riittää samanlaisesta ajokortista ihan vaan englanninkielinen pikkupräntti ”drivers license”, mutta virkailijan fiilikset määrävät, että käykö se.
– Virkailijoiden mielialat voivat poiketa hyvin paljon toistensa mielialoista.
– Missään nimessä ei kannata ehdottaa ajan varaamista, sillä DMV:llä ei aikoja varata vaan sinun tulee jonottaa niin kuin kaikki muutkin, ma’am. Jos et tiedä tätä etukäteen niin nyt tiedät, ja niin tietää myös takanasi kiemurteleva pitkä jono. On hyvin koppavaa olettaa, että hommat toimisi ajanvaraussysteemillä. Koko homma toimii nimittäin jonottamalla: jono paikkaan A saadaksesi tiedon tarvittavista papereista päästäksesi uudelleen (jonotettuasi ensin uusissa paikoissa) paikkaan A voidaksesi jonottaa paikkaan B. Lopulta kun pääset paikkaan B, saat jännittää virkailijan tämänpäiväistä fiilistä riippuen aloitatko koko homman uudelleen paikasta A, vai pääsetkö jo jonottamaan paikkaan C, vai menetkö näiden välissä (jonotuksen kautta) ajokokeisiin ja kirjallisiin päästäksesi uudelleen paikkoihin B ja C. Paikan C jälkeen odotat vielä hetkisen päästäksesi uudelleen paikkaan C. Vihdoin kaikki valmista? Ei välttämättä, sillä hakemuksesi menee vielä jatkokäsittelyyn ja pääset faksailemaan (täällä yhä kovasti faksataan!) jo aiemmin toimittamiasi papereita uudelleen. Mutta siis jonottaminen, se on tärkeää.
– Väliaikaisesta ajokortista ei kannata riemastua vielä liikaa. Mitä tahansa voi vielä tapahtua ennen kuin lopullinen kortti ilmestyy postilokeroosi.
– Kukaan ei ole koskaan kuullutkaan L2-viisumista. ”Mutta siis tarvitsemme silti kirjeen myös sinun työnantajaltasi”…
– Sähköiset hakemukset ovat yhtä mahdollisia kuin ajanvaraukset DMV:lle.
– On ihan mahdollista, että kahta osavaltion silmissä täysin ajokorttiasioiltaan identtistä hakijaa kohdellaan kahdella täysin vastakkaisella tavalla.
– DMV:lle ei pysty soittamaan, sillä numero on todennäköisesti joko feikki tai muuten vaan vuorokauden ympäri ylikuormittunut.
– Vain tietyt DMV:t hoitavat ulkomaalaisten ajokorttiasoita, mutta tästä ei löydy mainitaa mistään, paitsi jonottamalla paikkaan A. Kukaan ei myöskään mainitse, että vain Yhdysvaltojen kansalaiset voivat hoitaa ajokorttiasoitaan myös lauantaisin paikassa A, se selviää myös vain jonottamalla paikkaan A lauantaina.
– Jo vartti ennen avaamisaikaa jonot saattavat kiemurrella ulos asti.
– Kannattaa hymyillä ja olla ystävällinen sillekin virkailijalle, joka vaikuttaa siltä kuin pureskelisi suussaan vuorotellen chiliä ja sitruunaa. Attitudea ei kannata kauheasti osoittaa.
– Suosittelen laskemaan jo etukäteen pituutesi sekä jaloissa että tuumissa, sekä painosi paunoissa. Oman ajokorttihommani pelasti kun olin tokaa kertaa paikassa B se, että muistin viime hetkellä ladanneeni joskus kännykkääni mittayksikkömuunnin-appsin.
– Kaikesta huolimatta on aivan mahdollista, että se ajokortti yks kaks ilmestyykin postilaatikkoon. On myös mahdollista, että ei.
– DMV:n takkuava vaikutus ylettyy myös aiheesta kirjoittamiseen, sillä tietokoneeni temppuili oikein urakalla, eikä postaus meinannut valmistua millään.
Yhteistyöhaluton kännykällä napattu rajaamaton jättiläiskuvituskuva, syyttäkää DMV:tä, älkää bloggaajaa