Mitä olen oppinut amerikkalaisilla zumba-tunneilla

•  Oppi numero yksi: tee omaa juttuasi. Jos et muista koreografiaa jossain kohdassa tai osaa liikettä, se ei haittaa, tanssi silti. Minä olen ollut aina niitä orjallisimpia koreografioiden noudattajia, jotka meinaavat melkein pyyhkäistä nenäänsäkin kun ohjaaja pyyhkäisee. Vitsit kuinka vapauttavaa on ollut antaa vain tanssin viedä, heilutella vaan menemään. Kaikkien kädet ja lanteet heiluvat kuitenkin ihan omalla tavalla.

 

• Oppi numero kaksi: täysin turhaa juosta parkkipaikan läpi, jos sattuu saapumaan paikalle samalla minuutilla kuin tunnin pitäisi alkaa. Todennäköisesti salissa ei ole vielä ketään, ehkä ohjaajaakaan. Nyt olen oppinut olemaan vähän enemmän cool ja saapua saliin vasta pari minuuttia alkamisajan jäkeen, kun muutkin vasta ripotellen ilmaantuvat paikalle. Koskee kaikkia ohjattuja liikuntatunteja.

 

• Tunneille tulee ”putkahtelijoita”, eli joku salilla treenaava päättää yks kaks osallistua vartiksi mukaan kesken tuntia. Eipä tarvitse ainakaan nolostella, jos joutuu poistumaan vaikka vähän aikaisemmin. Suomalaisten jumppasalien melko tarkkoihin aikoihin tottuneena tämä tuntui minusta aluksi jotenkin ihan ylitsepääsemättömältä. Että eikö niitä haittaa, että niillä jää vaikka alkulämmittelykappale tai loppuvenyttelyt väliin, miten ne voivat vain hypätä sekaan kesken tunnin, eikö ohjaajaa haittaa? Mutta tarkemmin ajateltuna, mikäs siinä. Jos joku punttien nostelun lomassa huomaa lasiovien läpi, että hei nuo tanssii tuolla ja näyttääpäs hauskalta, minäkin haluan tanssia hetken ja sitten tanssii, niin eikö juuri niin pitäisikin tehdä.

 

• Kannustus ja huudahdukset. Minusta ei ihan vielä irtoa ”wohoo”- huudahdusta vauhdikkaan biisin keskellä, mutta kieltämättä tämä tuo hauskan tunnelman. Work it girl!

 

• Ennen tuntia ei seistä kengänkärkiä tuijottaen ja venytetä reisilihaksia, vaan vieruskaverin kanssa vaihdetaan muutama sana kyseisestä zumba-tunnista ja muista liikuntatunneista. Ja ulkomaalaisen aksenttini paljastuessa päädynkin kertomaan myös Suomi-tarinani niille vieruskavereille.

 

• Hyvin pitkän indie/rock-musiikkikauden jälkeen on Spotify-listoilleni alkanut eksyä hiphopia ja muitakin rytmejä. Syytän tästä zumbaa. Poikani onneksi laittaa minut helposti takaisin raiteille, laita äiti lokkia soimaan.

 

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM