Shoppailemassa vauvan kanssa
Olen ollut huomaavinani, että tällä hetkellä puheenaiheiden pinnalla on talousasioiden haltuun ottaminen. Blogimaailmassa yksi jos toinen kirjoittaa tarkkaan harkitusta kuluttamisesta, menojen suunnittelusta, ja muutama ystäväni kertoi juuri ryhtyneensä asuntosäästäjiksi. Haluan kantaa korteni kekoon ja antaa kaikille talousasioita pohtiville ihan huipun säästövinkin: lähde shoppailureissulle kymmenen kuukauden ikäisen vauvan kanssa!
Pienen vauvan kanssa on helppoa lähteä kaupunkikierrokselle, kun tyyppi vielä viihtyy vaunukopassaan tuijotellen vaunulelua ja välillä nukkuen. Hiukan isomman kanssa ei muuta kuin rattaat istuma-asentoon ja muutama jännä lelu mukaan ja pari ruokailutaukoa, niin vauva suhtautuu kaupoissa oloon kuin jännittävään seikkailuun. Seikkailu ja iloisesti jokeltelu käyvät jopa niin jännäksi, että päikkärit ovat enemmän kuin tarpeen suurimman osaa reissua. Taloudellisesta näkökulmasta tarkastellessa tällöin on suurena uhkana, että rahaa kuluu, sillä saat rauhassa katsella vaatteita, ja kaverin mukana ollessa pääset vielä sovittelemaankin. Eli ei kovin säästäväistä toimintaa.
Mutta! Vauvan saavuttaessa kymmenen kuukauden iän ostosreissut käyvät jännittäviksi äidillekin, ja -ennen kaikkea taloudellisiksi! Vaatteita ei ehdi katsoa ollenkaan, kun keskittyy heijaamaan rattaita, lauleskelemaan (tapauksessani ääntelemään lauluntapaisesti) ”kolme pientä elefanttia marssi näin…”,tekemään hassuja pörinä-ääniä ja höpsöjä ilmeitä,ja lopulta saakin juosta pikapikaa kauppakeskuksesta kotiin aivan täysin hommaan kyllästyneen vauvan kanssa.
”Laula ja pörise sä siinä vaan, mä haluan joko NYT tonne lattialle konttaamaan, syliin lentskarileikkiä tekemään tai kotiin”. Ilme kertoo kaiken. Ja ääni.
Näin kulutat vastuullisesti ja eettisesti, sillä et kuluta ollenkaan!
Rivien välistä joku saattaa ehkä jo lukea, että eilinen kaupunkikierros vanhempieni ja vauvan kanssa ei sujunut aivan odotetusti. Viimeksi kävin pojan kanssa ostoksilla noin kuukausi sitten, ja silloin kaikki sujui vielä oikein hienosti, mutta ilmeisesti hän on nyt tullut siihen ikään.
No, eipä kyllä tarvitse kurkata kuin tuohon sohvalle niin tiedän keneltä poika on perinyt suhtautumisensa shoppailuun.
Näin täällä, eli ryysyläisenä mennään.