Väsynyt äiti
Mistä tietää olevansa väsynyt?
- Kenties siitä, kun keittää vauvalle aamupuuroa, ja jäähtymisen jälkeen kaapii lautasellisen puuroa ajatuksissaan suoraan roskiin ennen kuin vauva ehtii edes maistamaankaan sitä. Eli ei muuta kuin homma alusta.
- Siitä kun huomaa ulkona jättäneensä kengännauhat solmimatta ja lähteneensä ilman kaulahuivia tai hanskoja ovesta.
- Unohtaa apteekissa pankkikortin tunnusluvun.
- Tiedostaa sen, että vauvan lääkäriaika on 14.40, mutta ei ymmärrä kello 14.15 että niin, siihen on siis kaksikymmentäviisi minuuttia, ja ollaan vielä kotona yövaatteissa.
- Saa hermoromahduksen kun luulee unohtaneensa kotiavaimet ja kännykän kotiin, mutta kännykkä alkaa soida laukun pohjalla kesken lääkärikäynnin. Siinä kotiavaimien vieressä toki.
- Siitä kun on nälkä mutta ei keksi ainuttakaan ruokaa joka maistuisi. Niinpä juo kahvia kuppitolkulla tyhjään vatsaan että piristyisi, ja kohta on huono olo.
- Googlettaa renessanssikirjailijoita netistä keskellä yötä juuri silloin kun voisi nukkua,ja kelaa omia koevastauksiaan uudestaan ja uudestaan. Vastasinkohan oikein?
On kyllä sellanen viikko takana, että huh.
Vauva tuli alkuviikosta kipeäksi, joten järjesteltiin kalenterit uusiksi. Ei siinä mitään, olenhan opiskelija joten pystyn sumplimaan aikataulujani hyvinkin joustavasti. Luin torstaiseen tenttiin miehen tultua kotiin yliopistolla, ja mieskin sai järjestettyä vuorostaan torstain vapaaksi minun opiskelujani varten. Mutta kun tähän yhtälöön lisää nukkumattomuuden, niin koko homma saa aika kivan lisätwistin.
Viime yö oli ihan hirveä. Vauva ei nukkunut kuin ehkä muutamia vartin pätkiä, mikään asento ei ollut hyvä, itki ja konttasi ympäri sänkyä, paukutti miehen selkää (raukalla oli herätys kello kuusi, onneksi hän omaa kadehdittavat unenlahjat)ja repi minun hiuksiani vuorotellen koko yön. Monta kertaa tyyppi heittäytyi itkemään ihan selkä kaarella. Yritin kaikkia konsteja, mutta mikään ei auttanut.
Olin aamuyöstä aivan äärirajoilla, ja minun oli pakko vaan laittaa vauva hetkeksi pinnasänkyyn huutamaan että sain kerättyä itseni. Hoin mielessäni aika rumia sanoja. Kysyin monta kertaa epätoivoisena että eikö tosiaan mikään ole hyvin, että mitä sä oikein haluat mun tekevän. Myönnän miettineeni noina tunteina, että onko elämäni tosiaan tätä. Kello kuudelta miehen lähtiessä töihin vauvakin päätti että nyt on aamu ja niinpä me noustiin ylös.
Minulla oli aamulla niin paha mieli, koin epäonnistuneeni yöllä äitinä aivan täydellisesti. En osannut auttaa lastani jonka eteen tekisin mitä tahansa, ja olin menettää hermonikin. Tiuskaisin aamulla koirallekin rumasti sen haukkuessa innoissaan aamupalaansa odottaessa, ja kaduin heti ihan hirveesti. Eli en ole vain huono ihmisäiti, vaan myös paska koiraäiti! Onneksi karvaisempi kavereista näytti aika anteeksiantavalta lohdutusmakkaranpala suussaan.
Lääkäri totesi vauvalla olevan tosi ärhäkkä korvatulehdus. Eli ei ihme että pientä on harmittanut, kipu on varmaan ihan hirveä. Ihme kun tulehdus ei näkynyt jo tiistaina jolloin aavistelin korvassa olevan jotain, vaikka kävimme oikein korvaspesialistilla! Onneksi, onneksi kuuntelin äidinvaistoani ja mentiin tänään vielä lääkäriin vaikka ei olisi kuulemma tarvinnut sillä kuume on laskenut.
T’äytyy sanoa ettei viikonloppu ole tullut koskaan parempaan saumaan. Teki aika ihmeitä kun nukuttiin vauvan kanssa kahden tunnin päikkärit, ja miehen tultua kotiin minä ja koira lähdettiin lenkille järven rantaan. Kuulokkeet korvilla hyytävän kylmässä kevättuulessa -ja auringossa ajattelin, että kyllä me tästäkin selvitään.