Äititerapiaa

Viime kirjoituksessani leijunut hieman ahdistunut/väsähtänyt sävy haihtui perjantain ansiosta kokonaan pois. Kello kuusi heitin nätit vaatteet päälle, pujotin ranteisiini koruja ja meikkasin, kipitin saapikkaissa keskelle perjantaista iltakaupunkia. Ahmin vatsan täyteen Nanda Devin intialaisia herkkuja ystäväni kanssa, höpötellen kaikkea mitä tytöt puhuvat. Hautauduin elokuvateatterin penkkiin karkkipussin kanssa jonka jälkeen nautiskelimme vielä hyvällä omatunnolla lasilliset punaviiniä Ines tapas bar sidreriassa.

Tarjoilija kysyi otammeko toiset, ”baariinhan te kuitenkin ootte menossa”. Voi miten kivalta tuntui näyttää ihmiseltä joka on menossa baariin. Eikä Citymarkettiin hamstraamaan vaippoja. Kellon vilkaisu kännykästä, digitaalinäytön 23:30  ja vauvan kuolaiset hymyilevät kasvot taustakuvana saivat minut vastaamaan, että ei kiitos, näin on hyvä. Ja niin olikin. Niin ihanaa kuin olikin loikata hetkeksi ”entiseen maailmaani”, oli aivan ihanaa lähteä kotiin miesteni luo. Sain kuitenkin hetken vain olla ja tehdä aikuisten juttuja, syödä aterian lämpimänä ilman jatkuvaa nokkamukin nostelua ja keittiöpaperirullan etsintää, nauttia rakkaan ystäväni seurasta ja nauraa vatsalihakset kipeiksi. 

Näin on hyvä. Toisinaan ottaa omaa aikaa jos siltä tuntuu, ja sen jälkeen antaa itseni taas kokonaan näille rakkailleni, sen jälkeen minussa riittää jällen annettavaa. Tämä on parasta mitä tiedän ja tärkeintä maailmassa, mutta joskus tarvitsen hiukan äititerapiaa.

Lauantaina olimme vain koko perhe, vierailtiin miehen veljen poppoon luona, käytiin ruokaostoksilla ja vähän siivoiltiin kotiin tultuamme, tehtiin pizzaa ja oltiin yhdessä. Tänään todistin jälleen lahjattomuuteni gluteenittomassa leipomisessa, hei ihan oikeesti, miten joku voikaan epäonnistua AINA yrityksissään. Ei auttanut kuin kipaista kauppaan ja improvisoida tarjottavat vanhempieni saapuessa meille.

 

Yritä tässä nyt muuten kontroloida vauvan televison katselua, kun reaktio formulalähetykseen on tämä:

 

Äiti, isä, koira, lelut eikä edes kaukosäädin kiinnosta pätkääkään tv:n näyttäessä kuvaa jostain formulakilpailusta. Voi ei, eli tulen jäämään melko alakynteen tv-kanavan valinnassa tässä taloudessa. :D

Kokonaisuudessaan hyvin rentouttava viikonloppu. Nämä koko perheen kesken vietetyt rauhalliset päivät käyvät myös äititerapiasta. Nyt on tämän mamman akut ladattu. Arki antaa tulla vaan, jälleen tykkään sinusta ja jaksan ihmetellä niitä kuuluisia pieniä hetkiä! <3

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa jokaiselle palstalleni eksyjälle! 

 

<3