Äitiys + opiskelu = ihan toimiva kombo

Lentoaskeleita

Lupasin kirjoittaa tästä jo keväällä. Kuitenkin joka kerta kun olen yrittänyt tarttua aiheeseen, en ole saanut mitään aikaiseksi, sillä se olisi tarkoittanut taas kaiken aikataulullisen, tärkeän ja kiireisen muistelemista. Minun kesälomapäiväni ja kotiäitiaikani lähenevät kuitenkin loppuaan, ja mieli valuu vähän pakotettuna jo kohti syksyä. Viime keväänä opin kuitenkin yhtä sun toista siitä, kuinka olla äiti, opiskelija, puoliso ja ihan vaan minä, kuten tuolla sivupalkissanikin kirjoitan. Aika monella saattaa olla lapsen päivähoidon aloittaminen ajankohtaista, isot elämänmuutokset edessä, joten ajattelin kertoa nyt näin oman kokemukseni pohjalta millaista se äitiyden ja opiskelun yhdistäminen sitten oikeasti onkaan.

Hyvät vai huonot ensin? No aloitetaanpa tällä kertaa miinuksista.

- Alku on aivan sellaista "sydän verellä" -touhua. Ensimmäisenä hoitopäivänä tekisi vain mieli perua kaikki ja jatkaa aikataulutonta ja ah niin huoletonta kotielämää, hypätä takaisin hitaisiin kotiaamuihin ja pienten jalkojen kutitteluun (jep, tässä vaiheessa äitiysloma muuttuu ajatuksissa ruusunpunaiseksi aikakaudeksi). Nimim. itkin ensimmäisenä päivänä hysteerisenä tunnin päiväkodin parkkipaikalla.

- Tästä alkaa kalenterielämä. Aikaa onkin äkkiä hyvin hyvin rajatusti, tekemistä paljon, ja alku tuntuu hämmentävältä ja ahdistavalta.

- Ennen kuin pääsee rytmiin sisälle, kannattaa vain hyväksyä se että myöhästyy joka paikasta.

- Sairastelu. Monilla lapsilla kestää hetki ennen kuin immuniteettijärjestelmä pääsee kiinni päiväkodin pöpöihin. Oltiin viime keväästä ainakin 1/3 kotona sairastamassa, ellei jopa puolet. 

- Vaikka alkuun tekisi kuinka järkevän oloiset tavoitteet kurssien suhteen, ne leviävät jossain vaiheessa varmasti. Ks. ylempi kohta.

- Unenpuutevaihe tulee melko varmasti jossain vaiheessa, ja parin tunnin yöunilla opiskelu on aika puuroa. Kelloon herääminen aamulla tuntuu sairaalta vitsiltä, jos yö on mennyt hampaita itkeskelevää lasta silitellen, ja uni maistuisi vielä molemmille.

- Taloudellinen puoli: kyllähän se vähän kirpaisee kun perheellinen opiskelija saa jopa vähemmän opintotukia kuin perheetön (eli perheellinen opiskelija ei ole oikeutettu opintotuen asumislisään, mutta ei mihinkään muuhunkaan tukeen jos puoliso käy töissä). 

 

Huh, olihan tuossa. Mutta niitä plussiakin kuulkaas löytyy!

+ Kun rutiinit lähtevät rullaamaan, homma muuttuu paljon helpommaksi. Lupaan. 

+ Ainakin meillä kävi niin huippu tuuri, että poika pääsi aivan mahtavan ja rauhallisen päiväkodin pieneen ryhmään. Pojalla on selvästi oikeasti hauskaa päiväkodissa, ja hänen sosiaaliset taitonsa ovat kasvaneet selvästi päiväkodin leikkien myötä. Isommilta lapsilta myös matkimisen kautta opitaan paljon juttuja!

+ Rauhalliset kahvitauot ja lounaat, tuntuvat aivan luksukselta! Tuhlasinkin "hei saan juoda rauhassa kahvia" -huumassani pienen omaisuuden take away -kupposiin. :D

+ On todella virkistävää tehdäkin "aivotyötä" kotona olemisen jälkeen. Alun haasteellisuuden jälkeen nämä kaksi muodostavat niin tervetulleen balanssin keskenään, että minä ainakin huomasin tiedostamattani kaivanneeni juuri tällaista.

+ On aika huikea tunne kotiverkkarikauden jälkeen pukeutua aamuisin ihmisten ilmoille. Hyvä syy uudistaa vaatevarastoa! ;)

+ Perheen kesken vietettyä aikaa tulee arvostettua aivan uudella tavalla! Minä opin jotain todella tärkeää viime kevään aikana, nimittäin opin olemaan enemmän läsnä.

+ Ainakin omalla kohdallani opiskelu muuttui äitiyden myötä paljon motivoituneemmaksi. Eipä tulisi mieleenkään lintsata luennolta ja lähteä notkumaan kahviloihin, kun on varta vasten vienyt aamulla lapsen päiväkotiin (ei sillä, että minä olisin näin tehnyt, olen vain kuullut että jotkut saattavat tehdä, kröhöm...)

+ Ainakin yliopisto-opiskelijan aikataulut ovat hyvin joustavia tarpeen tullen, ja mikä parasta, aikataulut saa suunnitella itse omaan tilanteeseen sopiviksi. Niistä mainitsemistani yllättävistä sairastumisista ei tarvitse soittaa pomolle tai toimittaa sairaustodistuksia minnekään, tekstari tarhaan riittää.

Minulla kävi niin, että vaikean alun jälkeen huomasinkin plussien hakkaavan nuo miinukset. Aloin jopa tykätä arjestamme, enkä enää ikävöinytkään äitiyslomalle. En edes kantanut enää keväällä tästäkään huonoa omatuntoa, vaan voin jopa sanoa olevani aika hyvä äiti, vaikka meidän arki onkin järjestetty näin. Minua auttoi suuresti myös se, että pystyin järjestämään pojan hoitopäivät hyvin lyhyiksi, vain viisituntisiksi, ja pidettiin pojan kanssa yleensä kerran viikossa vapaapäivä. Tämä auttoi ihan hurjasti kotielämän ja opiskeluiden tasapainoon viemisessä.

Niin ja olisi minulla muutamia vinkkejä päiväkotielämän ja opiskeluiden (miksei töidenkin!) aloittajille!

  • Tulet saamaan aivan varmana ainakin yhden "minä en ainakaan ikinä raaskisi viedä lastani hoitoon" -kommentin. Jottet aivan lamaantuisi varsinkaan keskellä hankalaa alkua (Minä kohtasin tämän ekaa kertaa neuvolan odotusaulassa, kun poika oli ollut viikon hoidossa. Arvaatte varmaan loput.), harjoittele jo nyt vastaanottamaan tämä kommentti, ja hyväksymään se, että tämä asia on aika mielipiteenjakaja. Älä anna muiden vetää huono äiti -korttia kehiin.
  • Kiität aamulla jokaista asiaa, jonka olet laittanut illalla valmiiksi. Jos olet vain aika varma, että ne toppahanskat ovat haalarin hihassa, tarkista! Minä laitoin joka ilta kaikki pojan ja omat vaatteet sukista lähtien illalla valmiiksi, pakkasin laukut ja tarkistin kalenterin. Kahvinkeittimen lataaminen illalla ei ole liioittelua. Niinä aamuina kun olin lintsannut iltarutiineistani oli tietysti kaikki hukassa  -ja me taas myöhässä. 
  • Älä unohda puolisoasi vellomalla vain omassa kiireessäsi ja stressissäsi. Jakakaa hommia ja nähkää vähän vaivaa yhteisenkin ajan järjestämisen eteen, ettette muutu vain arkirumbatiimiksi. Vaikuttaa aivan kaikkeen.
  • Yhtä tärkeää on myös ottaa välillä aikaa itselle, mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Minulle se tarkoitti viime keväänä body combat -tunteja ja blogin kirjoittamista.
  • Hanki hyvä kalenteri. Huomaat kyllä, mitä tarkoitan.
  • Älä suunnittele aikatauluja tiukoiksi, ja yritä tehdä varsinkin alusta mahdollisimman kevyt. Älä haali heti alkuun kaikkia mahdollisia kursseja, vaan jaa niitä mielummin pitkin syksya tai kevättä, ja tee itsellesi välitavoitteita. 
  • Priorisoi! Välillä leffailta tai puistoretki perheen kanssa on paljon tärkeämpää kuin lähestyvä tentti tai kasvavat pyykkipinot.
  • Varaa opiskeluaikaa myös tenttiin lukemisiin ja harjoitustöihin, pelkkä luennoilla istuminen ei riitä, ja huomioi tämä hoitoaikatauluja suunnitellessasi. Mieti myös, onko sinun helpompi suorittaa kursseja kirjatentteinä vai luennoilla käymällä.

Tällaisia juttuja minulla putkahti mieleen. Tuleva syksy jännittää taas aika lailla, mutta onneksi tässä on vielä kesää jäljellä. Tämän kirjoitettuani muistin myös nuo plussapuolet selkeämmin! Toivottavasti listauksistani oli hyötyä jollekin. 

Aiempia kirjoituksiani aiheesta mm. täällä:

Tutustumassa päiväkotiin

Ensimmäinen hoitopäivä

Ensimmäinen hoitoviikko

Huhtikuussa meno ei tuntunut enää pöllömmältä

 

Hirmuisesti tsemppiä kaikille näitä juttuja mietiskeleville!!

 

 

Kommentit

Vau mikä vauva!

Kiitos tästä! Mulla olis nääs syksyllä edessä kunnollinen paluu yliopistolle... mies on alkuun isäkuukaudella eli lasta ei tarvi viedä hoitoon (ja isäkuukauden jälkeen mä ilm hoidan sekä lapsen että opiskelut, mut onneks (?) miehellä on vuorotyö, mun vanhemmat asuu lähellä ja yo:lla tosiaan voi opiskella myös suht joustavasti, joten ööö kai se siitä sitten...), mut muuten tossa oli kyllä hyviä pointteja. Varsinkin kun mä oon aivan vässykkä suunnittelun ja aikatauluttamisen suhteen, niin ois hyvä ihan kunnolla laittaa asioita ylös kynän ja paperin kanssa. Sellanen "teen jossain vaiheessa jotain" -homma kun ei yllättäen ihan toimi. Oon huomannut sen taas tän vuoden aikana, kun mun piti tehä "jotain opintoja" ja ne on typistyny muutamaan tenttiin.

Yks iso juttu ois ottaa selvää mitä mun pitäs nykyään ees opiskella, kiitos yliopisto- ja tutkintouudistus :S

Elina U.
Lentoaskeleita

Jes, kiva kuulla että tässä oli jotain hyötyä, sitä toivoinkin! :) Teillähän on ihan ideaali tilanne jos saatte sumplittua opintosi noin sujumaan ettei tarvitse viedä vielä lasta hoitoon. Varmasti suuri helpotus! Suosittelen todellakin aikataulujen laatimista, minulla oli ennen ihan juuri tuollainen kuvailemasi meininki, ja huomasin kyllä tosiaankin ettei se enää toiminutkaan. Mutta aikataulujen laatimisen oppii kyllä nopsaan sitten kun se arki alkaa ja huomaa mikä toimii omalla kohdalla! Ja ne välitavoitteet on kanssa käteviä.

Minua odotti kanssa nuo uudistukset kun palasin opintojen pariin, ja olin alkuun aivan pihalla. Onneksi ystäväni tuli apuun ja piti minulle kunnon luennon kaikista uudistuksista, ja minäkin pääsin (melkein) kärryille!

Hyvin kirjoitettu, ei voi muuta sanoa!

Elina U.
Lentoaskeleita

Tosi kivaa kuulla että tällaisetkin jutut jotka eivät välttämättä juuri nyt henk.koht ole ajankohtaisia sinulle kiinnostavat silti! Joten kiitos kovasti! :)

Papris
Odotusta ja opiskelua

Jes kiitos tästä! :) Äitiyslomaa on vielä helmikuulle asti, mutta aion jo syksyllä käydä suorittamassa yhden rästiin jääneen kurssin. Se onnistuu koska isäni on viikot vapaalla ja pääsee lastenlikaksi. :) Varmasti palaan lukemaan tätä syksymmällä uudestaan.

PS. Siis eikö opintotuen asumislisää saa edes sitten kun vanhempainraha on loppunut?!

Elina U.
Lentoaskeleita

Kivaa jos tästä olisi jotain hyötyä! :) Minäkin olin viime syksynä yhdellä luentosarjalla vaikka vielä äitiyslomailin, ja oli kyllä tosi kivaa vaihtelua. Vielä kun teillä nuo lapsenhoitoasiatkin loksahtaa noin luontevasti, niin varmaan mukavaa välillä maistaa opiskeluelämääkin! :) 

Opintotuen asumislisää ei tosiaankaan saa ollenkaan jos on perheellinen opiskelija, eikä tähän vaikuta vanhempainrahat tai muut ollenkaan. :/ Minullekin tämä tieto tuli ihan puun takaa viime tammikuussa! Perheellinen opiskelija olisi oikeutettu yleiseen asumistukeen, mutta tämä ei välttämättä käytännössä toteudu jos toinen perheen aikuisista käy töissä. Oikein soitin Kelaan ja ihmettelin, että miten voi olla että saan nyt vähemmän tukea kuin perheettömänä opiskelijana, mutta vastaus oli vaan voivoi. Ihan uskomatonta!!

Ella F.
Siperian Ella

Kiva postaus! Olin itseasiassa miettinyt kirjoitella vähän saman tyyppistä, saanko varastaa aihetta?

Onko sulla muuten vielä pää ihan lomalla? Mun oli kans pakko alkaa jo ilmoittautumaan kursseille ja vähän miettimään aikatauluja ja on niin tahmaista että! Ihan kuin kyntäis jossain tervassa... Ei vaan pää toimi ei. Taitaa tulla melkoinen arkirysäys, mä olen menossa huomisaamuna töihinkin.

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! :) Ilman muuta kirjoittamaan tästä aiheesta jos juttua on mielessä (ja eihän tämä nyt ole mikään "vain mun aihe", hehee), minäkin lueskelisin mielelläni toisten äitiopiskelija-kollegoiden kokemuksia. 

Ja pää lomailee jossain varmaan heinäkuussa edelleen, on myös hyvin tahmeeta meininkiä. Välttelen koko ajan kalenteriin tarttumista ja niitä opetusohjelmien kurssiaikatauluja, yök. En oikeesti ymmärrä miksi tärkeän tentin (sivuainepääsykoe) on oltava häiden jälkeisenä maanantaiaamuna! 

phocahispida

Olin sellainen apuajosenaloitahyvissäajoinniinkaikkikaatuulopultaniskaan-stressaaja jo ennen lasta ettei listojen ja kalenterin kanssa elo ole vierasta. Kiinnostaa nähdä, miltä kalenteri näyttää, kun sinne tunkee luennot, ryhmätyöt, joita meillä tehdään paljon, tentit, esseet, partiokokoukset, 2-3 crossauskertaa, kotityöt, lippukunnan yhteiset tapahtumat, kyläilyt ja parisuhdeajan...

Onneksi tarvitsen vähän unta!

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi muista sitten kuitenkin tehdä myös sitä väljyyttä ja joustomahdollisuuksia tuohon kalenteriisi! Ja tiedän kyllä kokemuksesta, ettei opintojen, perheajan, sosiaalisen elämän ja harrastusten yhteensovittaminen ole missään nimessä ihan helppoa. Mutta mahdollista kyllä! Ja kun se tasapaino löytyy niin oikeestaan aika kivaakin. :)

Jostain joutuu kuitenkin tinkimään, sen huomasin myös tuossa kevään aikana. Esimerkiksi tv:n katselu jäi lähes kokonaan pois, tein aika isoja ruokasatseja kerralla joten syötiin aina pari päivää samaa ruokaa, tenttien alla en vaan ehtinyt jumpalle ja koti on välillä ihan hyrskynmyrskyn. Arvosanani myös alenivat harmikseni hiukan.

Syksyn koittaessa löydätte ihan varmana kokeilun ja sen kantapään kautta teidän poppoolle sopivan marssijärjestyksen. Tsemppiä! :)

phocahispida

Olen orientoitunut ainakin siihen että koetan valmistua muten välttämättä millään superhyvillä numeroilla... :)

Jeba
Tuuliajolla

Kiitokset tästä hei. :) Tulen varmasti lukemaan tämän postauksen vielä uudestaan, kun tämä on ajankohtainen. Itselläni on äitiyslomaa jäljellä enää tämä (!) kuukausi ja jään vielä hetkeksi sen jälkeen pojan kanssa kotiin. Saas nähdä mitä sitten tulevaisuudessa keksin, mutta tulen varmasti lukemaan tämän kun olen hukassa ja mietin kaikenlaista. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Tosi mukavaa jos koit että tästä oli hyötyä! :) Äitiyslomalta paluu ei todellakaan ole ihan yksinkertaista puuhaa ja on hyväkin miettiä kaikenlaisia vaihtoehtoja että löydätte sen teille toimivimman. Tule vaan lueskelemaan uudelleen tarpeen tullen ja kysy ihmeessä myös jos jotain tulee mieleen! :)

kirsikkainen (Ei varmistettu)

Kivasti kirjoitettu! Itselläni oli sama edessä vuosi sitten. lisänä vielä 3 ulkomailla vietettyä vuotta. Teekkarielämä taisi olla aikoinan rankempaa kuin perhe-elämä, sillä kävin ennätysmäärän kursseja ja arvosanat nousivat, uskomatonta! Eli itselleni pahin vihollinen taitaa olla se kun on liikaa aikaa: ei tule tehtyä mitään. Kun opiskelut aikatauluttaa lapsen päivähoitoajalle (okei muutama extra tunti aikataulutettuna kalenteriin jos on harkkatöitä ja tenttejä) niin saan kaikki tehtyä. Usein vielä urheilenkin useita kertoja viikossa. Nyt kesälomalla en saanut yhtä tenttikirjaa edes auki, kun tyhjiä aikatauluttomia päiviä ja tunteja tuntui olevan loputtomasti, mutta kuinkas kävi... :/
Yksi suuri tekijä on varmasti ollut lapsen myötä myös mainitsemasi motivaation nousu :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi ei, en tiedä miten oon ihan missannut tämän postauksen viimeiset kommentit, sori! :(

Mutta kiitos kommentistasi, ja tietkö toi "liika aika" ongelmana kuulostaa NIIN tutulta! Ehkä sellainen pieni paine on vaan hyvästä ja saa ihmisen toimimaan tehokkaimmillaan. Minäkin aikataulutan tenttien ym alla extra-tunteja päivähoitoajalle, mutta silti menee joskus iltapuuhiksi. Kuulostaa siltä, että sinulla on aikataulutukset hallussa!

työssäkäyvä opiskelijaäiti (Ei varmistettu)

Samat mietteet kuin kirsikkaisella tuossa yllä. Voi vitsit silloin, kun oli vain yksi lapsi, oli hirmuisesti aikaa kaikenlaiseen. Miten olenkaan saanut ajan kulumaan vielä ennen sitä, ennen lapsia? Lasten myötä sitä ikäänkuin aktivoitui ja alkoi uusi, tehokkaampi elämä. Opiskelun ja yhden lapsen yhdistelmä on vielä superhelppoa! Siihen kun vielä lisää toisen lapsen, työn, työssäkäyvän ja opiskelevan puolison sekä megalomaanisen talonsaneerausprojektin, niin ei ole edes aikaa tuntea syyllisyyttä. Tää homma vaan toimii. Urheilla ja harrastaakin ehdin. Kaikista parasta tässä hommassa on roolien vaihto! Opiskelijaminä, työminä, äitiminä ja vaimominä. ;) Ruuhkavuosiksihan näitä kutsutaan.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahaha nyt nostan sinulle virtuaalista hattua, siis vau! Jos sinä saat tuon kaiken pyörimään, on nämä omat aikataulutusjutut vielä ihan minimaalisia.:D Ihanaa ja tehokasta syksyä sinulle!

Kommentoi