En katso juurikaan tv:tä. Telkkari on oikeastaan se, josta ajankäytöllisesti olen luopunut mahduttaakseni blogiharrastuksen päiviini, ja oikeastaan taidan valita mielummin kirjan kuin kanavasurffailun. Silti olen onnistunut löytämään muutaman sarjan, jotka ovat olleet täysin rakkautta ensikymmenminuuttisella ja joiden ansiosta ymmärrän hyvin puheet Netflix-maratoneista ja ”jos vielä yhden jakson katsoisi”-koukuista.  Shameless Sarjasta löytyy ilmeisesti alkuperäinen brittiversio, mutta […]

Kodin seinät ovat tulleet hyvin tutuksi viime aikoina, luultavasti sohvakin painuu kohta minun muotoiselle mutkalle. Olen ehtinyt miettimään pieniäkin asioita ihan liikaa ja välillä muut nauravatkin minulla olevan liikaa aikaa kertoessani heille havainnoistani. Niin ja ainoat jäljellä olevat riittävän mukavat äitiyslegginssitkin ovat käyneet nyppyisiksi, mutta minua ei huvita ostaa enää uusiakaan. Siksi en osaa pukea […]

Minä olen ehdottomasti aamupalaihmisiä, vaikka aamuihmisiin en kuulukaan. Tai oikeastaan taidan lukeutua brunssityyppeihin. Näin ollen täytyy sanoa, että tämä lauantaiaamupäivä kipusi ehdottomasti sellaiseen aamujen aateliston joukkoon. Joskus kymmenen jälkeen hiippailin yövaatteissa meidän yläkertaan ja siellä oli jo vohveli-, herkkukahvi- ja hedelmäsalaattitalkoot käynnissä, kuului naurua ja höpötystä, kuppien kolinaa ja pehmeää musiikkia.  Mietin, että vitsit kun […]

6.30 Mieheni lähtee töihin ja oven kolauksen seurauksena kuulen haukottelua pojan huoneesta. Pian poika saapuu makuuhuoneen ovelle tyyny toisessa kädessä, pupu toisessa. Unenpörheä ei ole vielä juttutuulella, vaan nukahtaa viereeni heti. Minä olen valvonut jo pari tuntia stressaten aamun verikoetta ja sen tulosta, mutta minäkin nukahdan vielä uudelleen. Torkku soi muutaman kerran, 7.15 nousen ylös, […]

Minä en ole oikein risteilyihmisiä. Tai ei mitään pehmentävää ”en ole oikein”, vaan että en ole. Yleisesti laivat tupakankatkuisine kokolattiamattoineen ja rypistyneine tax free- mainoksineen, puhumattakaan aamu kymmeneltä lonkerotarjouspackia käytävällä halaavista humalaisista, ahdistavat minua aika lailla. Liikaa sammuneita karaokenlaulajia, lihapullienkäryä, läikkyneitä juomia, hajuvesikokeiluja ja eritteitä. Reilu vuosi sitten kokeilimme lähteä laivalle kiva minireissu lapsen kanssa– […]

Rauhassaottamismääräyksen vuoksi en ole tänä vuonna tainnut lainkaan koluta alennusmyyntejä, muutamaa tarkkaan kohdistettua pikareissua lukuunottamatta. Pari viikkoa sitten jumituin kuitenkin Zalandon alesivuille (lähettivät vielä perään sähköpostia: ”Hurraa, kohta on syntymäpäiväsi!”, tietävät näköjään mistä naruista vetää, mokomakin markkinointimiehistö). Huomasin mielen eksyvän jo kevääseen, sillä tässä vaiheessa ei kannata enää hankkia odotusvaatteita, vaan ainakin yritän pärjätä nykyisellä […]

Poikani sai tämän ystävältäni joululahjaksi ja olen siitä asti ajatellut kertoa siitä teillekin. Se kuuluu Sorgenfressereihin, mutta me täällä Suomessa voimme kutsua niitä huolisyöpöiksi. Tämän nimi on Enno. Ärsytyspäivinä kiukut voi purkaa paperille piirtäen tai kirjoittaen ja sitten vain paperi myttyyn ja huolisyöpön vetoketjusuuhun. Enno syöpöttelee kiukuttavien asioiden lisäksi myös pelottavuuksia, joten mekin piirsimme pojan […]

Jokin aika sitten kuulin sivukorvalla keskustelun, jossa kaksi äitiä keskustelivat imetyksestä (okei aloin huomaamattani vähän salakuunnella ja jep, aihe on yksi näistä vaaravyöhykekeskusteluista). Toinen heistä oli hyvin väsynyt vauvan herätessä vartin välein rinnalle yöllä, mutta toinen oli sitä mieltä, että sitkeesti vaan, ettei tarvitse alkaa käyttämään korvikkeita. Eilen kirjoitin siitä, millainen olin kolme vuotta sitten ja […]

Lilyssä kiertää kysymys: keitä me olimme kolme vuotta sitten? Hetken aikaa mieleni löi tyhjää tammikuun 2012 kohdalla, mutta sitten huomasin, että tässähän eletään hyvinkin samankaltaisia aikoja. Vaikka välissä onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Sellaisia juttuja kuten lapsi, häät, opiskelutauko ja uusi astuminen luentosaleihin, asunnon osto ja niin kliseistä kuin se onkin, niin paljon paljon kasvamista.  […]

Poikani kertoi kylään tulleelle mamille ensisanoikseen, että ”äidillä ei ole enää mitään vaatteita, ne on kaikki pieniä, ei oo mitään päällepantavaa”. Mistäköhän lienee moista kuullut tai keksinyt? 😉 Myönnettäkööt, että täällä on tullut muutamat vaatekriisit tuskailtua kumman kutistuneen vaatekaappini edessä. Ihan parit kerran on tullut pompittua legginsseissä sinne tänne ja puhistu, että parasta varmaan laittaa […]