Gaalahumuinen reissu Helsinkiin

Kun avasin sähköpostistani kutsun A-lehtien järjestämään Blog Awards- gaalaan, olin ensin ihan että wohoo! Sitten tipahdin maan tasalle ja mietin, että no tässäpä onkin pari muttaa: yksi kuusikuinen ja yksi 3,5-vee. Se, että olen yhä yöt läpeensä erään yöimijän tuttina ja se että täältä on Helsinkiin melkein kaksisataa kilometria, yhtälössä se suurin mutta. Onneksi minulla on kuitenkin mies, joka sanoi heti, että no totta kai sää meet, katotaan sit lähempänä miten. Niinpä ilmoitin itseni gaalaan ja lopulta pääsin kuin pääsinkin osallistumaan armottoman säätämisen jälkeen.  

Gaalaan saapuminen ei ollutkaan minulle ihan mutkaton tottakai, sillä lopulta parhaimmaksi kaavailemani vaihtoehto ”ajan samana päivänä edestakaisin” kariutui gaalaa edeltävänä päivänä siihen, että olin herännyt yöllä niin monta kertaa etten enää osannut edes laskea ja olisi tehnyt mieli vain joko itkeä tai nukkua. Onneksi se samainen mies kuitenkin ymmärsi vaimonsa gaalatarpeen ja sanoi, että mennään sitten kaikki sinne Helsinkiin. Niinpä perjantaina kello kolme lähdettiin kohti Helsinkiä, glamuuriin tyyliini meikkasin ja laitoin hiukset autossa (pakko muuten jakaa hyvä niksi tähän myöhemmin). Äkkiä muu perhe hotellille ja minä lähdin ajamaan kohti A-lehtiä navigaattori kourassa ja tein henkilökohtaisen ennätyksen siinä, kuinka monta kertaa voikaan ajaa harhaan yhdeksän kilometrin matkalla (monta, ja rikoin vielä samaisen ennätykseni palatessani juhlista hotellille). 

Ja onneksi menin, sillä gaala oli aivan upea! Upeita tyyppejä parhaisiinsa pukeutuneina, hyvää ruokaa ja juomaa, salamanvalojen välkähtelyä. Aika nopeasti minäkin rentouduin alkujännityksestäni ja vietin aivan mielettömän kivan illan. Blogilukulistani kasvoi melkoisesti, niin palkittujen ja ehdolla olleiden blogien puolesta kuin ihan muutenkin. Oli tosi kivaa nähdä tuttuja kasvoja blogien takana livenä ja tavata myös aivan uusia blogituttavuuksia. Muutama sellainen bloggaaja minulle jäi vielä mieleen, joita olisin halunnut mennä moikkaamaan, mutta se jäi tällä kertaa, joten ensi kerralla sitten. Tunnelma oli lämmin ja iloinen, ei yhtään sellainen jäykistelevä juhlavuudesta kuitenkaan tinkimättä. Illan kruunasi vielä livemusiikki ja ilotulitus, jonka jälkeen oloni oli aivan epätodellinen: vau olen oikeasti päässyt mukaan tällaiseen. Väitän, että ilta piristi minua enemmän kuin pisimmätkään päikkärit! Innolla odotan alkuviikosta julkaistavaa kuvamateriaalia juhlista, itse olin vain kännykkäkameroineni liikkeellä, eikä vanha omppupuhelimeni ihan tehnyt oikeutta esimerkiksi ilotulitukselle. 😉 

Lauantai oli pehmeä lasku takaisin arkeen, sillä starttasimme viikonlopun Hilton Kalastajatorpan aamiaispöydässä, joka on omalla ranking-listallani hotelliaamiaisten kunkku. Jäin vähän haikeana katselemaan hotellihuoneemme kylpyammetta kuvittelin, kuinka ensin lilluisin siellä ja nukkuisin sen jälkeen muhkeassa sängyssä huoneen luovutukseen asti, mutta ehkä sitten joskus vielä lähdetään pienelle getawaylle ihan kahdestaankin. Kurvasimme vielä Heurekan kautta kotiin, eikä miniloman jälkeen harmittanut edes pyörremyrskykuntoon jääneen kodinkaan raivausoperaation aloittaminen.

Kiitos vielä A-lehdille upeasta gaalasta, kanssabloggaajille ihanasta seurasta ja onnea voittajille!