Häähaasteen muistelot
Lilyn toimitus haastoi kaikki ennustamaan tulevia häätrendejä tai muistelemaan omia häitään. Ja minähän en tee montakaan asiaa yhtä mieluusti kuin muistelisin häitämme.
En valehtele kun sanon, että ihoni menee kananlihalle katsoessani hääkuviamme. Kuuma ja aurinkoinen elokuun loppupuolen lauantaipäivä, aamulla hermostuksissa poksautettu skumppa kaasojen kanssa, rauhoittava merituuli, sekopäinen automatka kaasoporukalla kirkolle, se fiilis kun kaikki jännitys purkautui älyttömäksi onnellisuudeksi kun seistiin mieheni kanssa papin edessä, pitsihelmojen sullominen vaaleansiniseen kuplavolkkariin, kuvausmatka Vanhaan Raumaan ja meille heiluttelevat turistit, ystävät ja sukulaiset ympärillä, itkettävät ja naurattavat puheet, hullu photobooth ja pimenevään iltaan sytytetyt rantasoihdut. Kaikki oli vaan ihan hitsin täydellistä.
Häätrendejä en osaa ehkä ennustaa, mutta kesällä 2013 niitä oli selvästikin (tai no ainakin meillä, en seurannut trendejä mitään kovin yleisesti) pitsi, vintage, kruusailemattommuus, rennot hääkampaukset, photobooth-nurkkaukset ja sellainen liiallisesta mätsäämisestä luopuminen. Monilla morsiamilla oli kimppuina ihan vaan harsokukkaa ja sellaiset jäykät millilleen trimmatut kukka-asetelmatkin taisivat jäädä jo taakse.
Vanhat hääperinteet alkavat murtua, on jotenkin vapauttavaa kuinka niistä voi joko valkata omansa tai jättää tuosta vaan pois ne, mitkä eivät tunnu ihan omalta. Meillä oli tietyssä mielessä hyvin perinteiset häät, mutta todella rennoin rantein vedettynä. Hääpaikkamme juhlavastaava olikin kuulemma stressannut toiselle tulevalle morsiamelle, että kun sieltä on tulossa sellainen morsian, joka ei ole edes mallikattausta käynyt livenä järjestelemässä! 😀 No worries, halusin niin simppeliä ettei sillä voinut pieleen mennä. Viimeisillä edeltävillä viikoilla sitä stressiäkin kyllä puski esiin, mutta väittäisin silti, että olin aika maltillinen morsian.
Mitkähän sitten voisi olla hyväksi havaitsemani vinkit ensi kesän morsiamille? (Huom! Kaikki häähommat ovat vähän sellaisia, että mikä toimii toisella, ei välttämättä olekaan toisen juttu.)
Tehkää hyvissä ajoin checklist, jos se yhtään rauhoittaa (omani viime keväältä voi kurkata täältä). Jos teistä tuntuu, että nyt pitäisi tehdä jokin homma tietyllä tavalla, mutta se ahdistaa, niin miettikää miksi haluatte tehdä asian juuri niin ja jättäkää tekemättä jos fiilis neuvoo toisin.
Valkatkaa kaasoiksenne tyyppejä, jotka todella tuntevat sinut. Mielellään sellaisia, jotka lähettävät kahvikuppi kädessä laiturille hengittämään meri-ilmaa, jos hääaamuna siihen asti tyyni ulkokuorenne yht äkkiä repeileekin, ja saatte hyperventilaatiokohtauksen kasvoihin yön aikana tyynystä tulleesta painaumasta… Sellaiset, jotka järjestävät polttarit, joita ei voi ikinä unohtaa. Valitkaa juuri ne tyypit, jotka kitkevät kaikki stressinpoikaset ja turhat paniikit pois ennen kuin ne edes ilmestyvätkään.
Sitten lempparivinkkini: venyttäkää häitä. Me vuokrasimme hääpaikaltamme mökin, jonka minä ja kaasoni valtasimme jo perjantai-iltana. Tässä mielessä olen siis perinteiden tyttö: en tahtonut sulhaseni näkevän minua hääaamuna. ;) Oli ihanaa rauhoittua kaasojeni kanssa, syödä hyvin, lakata yhdessä varpaankynsiä ja ihan vaan fiilistellä sitä hetkeä.
Olimme tilanneet meikkaajan ja kampaajat hääpaikan kokoustilaan jo aamuksi ja saimme näin laittautua yhdessä. Itse hääjuhlan jälkeen me yövyimme noissa mökeissä mieheni kanssa ja vietimme vielä seuraavankin päivän hääpaikalla grillaten, saunoen, uiden ja lillutellen porealtaassa. Poikammekin liittyi sunnuntaipäivän viettoon, sillä hän oli nukkunut naapurimökissä isovanhempiensa kanssa. Palkkasimme hääpäiväksi lapsenvahdin, mitä pidän edelleen todella loistavana ratkaisuna. Lisää hääpäivästämme lapsinäkökulmasta voi lukea täältä. :)
Kuvat 1 ja 3 ottanut valokuvaajanamme toiminut Jan Sundman, jota voin suositella lämpimästi! Alleviivatuista kohdista aukeaa linkkejä aiempiin hääkirjoituksiini. :)