Havaintoja ja jorinaa

Lentoaskeleita

Aikamoisella teholla puksutettu kulunut viikko eteenpäin. Vanhempani tulivat meille viikonlopuksi, ja ulkoiluttavat parhaillaan koiraa. Mies on ansaitulla poikien reissulla, joten kutsuin vanhempani tänne kyläilemään (ja koiranhoitoavuks)i. Minä päätin ottaa hetken blogille ja syödä samalla hiukan kartanon perunalastuja, sillä tammikuun herkkulakko on ohi tänään. Karkkilakko jatkuu tietysti sinne elokuun lopulle!

Keskiviikkona luentosalin takarivissä sanoin sen ääneen, vähän kuin vahingossa. Että onpas kivaa olla taas täällä. Olen melko yllättynyt, sillä rakastin rakastin, rakastin äitiyslomalla oloa, mutta onkin ollut myös mukavaa taas virittää itsensä miettimään muitakin juttuja. Minusta on oikeastaan ihanaa haastaa itseni ja uppoutua opiskeluun, syödä ruokalassa kavereiden kanssa ja lipittää niitä tylsiä takeaway-kahveja muistiinpanoja tehdessä. On kivaa miettiä iltaisin, että mitä laittaa seuraavana päivänä päälle. Mummopyllyhousuista ei ole vielä vieroitusoireita, vietämme edelleen laatuaikaa kello kolmen jälkeen. 

Saako näin sanoa ääneen? Havaintoni sai minussa aikaan melkoisen "huono äiti" -reaktioketjun. Miksi?

Päivän paras hetki on kuitenkin ehdottomasti se, kun ollaan tultu koko perhe kotiin. Höpsötellään kaikki sängyllä, tehdään yhdessä niitä tavallisia arkitoimia. Ihaninta on nukahtaa vauvan viereen päikkäreille. Neljä päivää menee sitä paitsi tosi nopeasti, ja sitten saadaan taas viettää sitä ihaninta aikaa vauvan kanssa yhdessä. 

On sellainen olo, että taidetaan saada tämä arkirumba sittenkin toimimaan. Opiskelumotivaationikin on saanut kuin jonkun hyperkasvupyrähdyksen tässä ihan yks kaks. Ehkä se, että opiskeluun on rajattu aika jonka haluaa käyttää mahdollisimman tehokkaasti auttaa asiaa. Omatuntoni soimaisi kyllä aika kunnolla, jos vauvan hoidossa ollessa vain vetelehtisin, joten ehkäpä tässä salaisuus äkilliseen piristymiseen.

Tähän kaikkeen on tietysti auttanut vauvan tosi hieno sopeutuminen päiväkotiin. Ihan pieniä itkuja on toki tullut, varsinkin nyt kun vauvalla tuli mahatautiepisodin vuoksi viikon tauko päiväkodista. Niin reipas rakas.

Huomenna lähdetään hiukan shoppailemaan äidin kanssa, katsotaan jos minäkin löytäisin hiukan jotain kaivattua piristystä vaatekaappiini. Kiikarissa olisi jotain mukavia neuleita pillifarkut+saappaat komboon, tai sitten joku ihana neulemekko.

Ei kannata syödä sipsejä ja näppäillä tietokonetta, hyi tätä tahmaista näppäimistöä!

Tulipas sekava selostus, syytän bloggaajan väsymystilaa.

Piristävää viikonloppua kaikille! :) 

Kommentit

Iida Eveliina
Eräs äiti

Tiedän ihan tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Mä lähdin äitiyslomalta kouluun tammikuussa, ja tuntuu pahalta kertoa ihmisille et se on "ihanaa vaihtelua".

Ella F.
Siperian Ella

Mä olen ihan reilusti sanonut useaankin otteeseen, että musta on ihanaa käydä koulussa ja töissä. Paheksukoon ken haluaa, mutta en usko, että lähipiirini kovasti mua kiittelisi, jos en myös eläisi :) On musta ihanaa olla perheenkin kanssa. Mutta parasta on olla kokonainen, ei vain ja ainoastaan yksinomaan pelkkä äiti <3

Joten, jos olet onnellinen ja koet, että siihen yksi osatekijä on vaihtelu koti- ja kouluelämän välillä, olet takuulla aivan varmasti parhaimmillasi!

Ja tuosta motivaation lisääntymisestä vielä, jostain luin, että pienten lasten äidit on tehoikkaimpia olentoja maailmassa. Jospa siitä saisimme puhtia opiskelumenestykseen =)

Elina U.
Lentoaskeleita

Iida Eveliina huojentavaa että jostain muustakin tuntuu tältä. Mutta miksi? Miksi tähänkin kohtaan täytyy tulla näitä huono äiti -fiiliksiä, kun tämähän on vain hyvä juttu? Heti sanottuani tuon ääneen luentosalissa, kuvittelin koulukavereideni katsovan minua paheksuvasti. :D

Ella F. kiitos taas aivan ihanasta kommentista! Tuli niin hyvä fiilis, siis tietenkin -tässä on nyt kyse vain siitä että näin olen kokonainen. Ei siinä sen kummempaa, tai turhia omatunnontuskia. Olen aivan täysin samaa mieltä siitä, ettei näistä jutuista kuuluisi kantaa mitään huonoa omatuntoa, siksi minua suorastaan ärsyttää nämä tunteeni. Enkä yleensä esimerkiksi tunne huonoa omatuntoa "oman ajan" ottamisesta tai muista omista jutuista, niin en ymmärrä että miksi sitten tästä. Kummallista. Ehkä tunnen näitä juttuja siksi kun tämä kaikki on vielä kuitenkin aika uutta?

Jee, eli me pienten lasten äidit rokataan opiskelu -ja työmaailmassa! ;)

Ella F.
Siperian Ella

Kyllähän äiteihin kohdistuva arvostelu, oli se sitten lehtien palstoilla erinäisten ministerien toimesta surullisimpiin keskustelupalstaräyhäyksiin on melkoista. Oletan, että itselläni erinäiset riittämättömyyden tunteet yms liittyvät aika pitkälle siihen epävarmuuteen, että "tekeekö kukaan muu näin" tai "tunteeko kukaan muu näin". Oon aktiivisesti alkanut ajattelemaan, että mun elämä, mun valinnat niin pitkälle kuin mahdollista, ja loppu sitten kohtalon haltuun :)

Ja jos jonkun itsetunto kaipaa jotakuta, ketä paheksua, niin mä olen ollut välillä ihan vapaaehtoisesti käytettävissä (olen osunut välillä hiekkiksellä lievästi sanottuna omituiseen seuraan). Olen siitä sitten järkeillyt, että jos joku ei ole tyytyväinen omiin valintoihinsa, niin sen on silloin helpompi kritisoida muiden elämää, kuin koettaa muuttaa omaansa. 

Että joo rokataan, sekä työ- että opintokuvioissa, mutta etenkin oman elämämme tähtinä <3

 

Kommentoi