HBD

Tänään kännykkääni on piippaillut ihania onnitteluviestejä ja iltapäivällä rakas ystäväni seisoi oven takana. Keitettiin kahvit, laitettiin yhdessä ruokaa ja kuunneltiin musiikkia- ihan kuin niinä pitkinä iltapäivinä kun asuimme keskustassa kivenheiton päässä toisistamme. Kevätaurinko paistoi sisään ja fiilis oli kaiken kaikkiaan hyvin synttärimäinen. Poikanikin oli aivan riemuissaan tullessaan päiväkodista, kun huomasi kenet olimmekaan saaneet vieraaksi. Nuo kaksi ovat ihan huippu parivaljakko, ovat olleet aivan erityisen samalla aaltopituudella heti ensitapaamisestaan. Nytkin poika tahtoi kuljettaa hänet ”salapaikkaan”, johon kellään muulla ei ollut asiaa ja ystäväni sai myös ikioman ”Tykkään susta niin että halkeen”- lauluesityksen kitaran rämpytyksellä säestettynä. <3

Sain synttärilahjankin, aivan ihanat Marimekon puuhelmet!

Ja mieheni laittoi kotiin tullessaan meille vohveleita! (kuka näitä nyt laskee, että juuri lauantaina oli se vohvelibrunssi…)

Kaikkiaan aivan ihan synttärikeskiviikko. Siitäkin huolimatta, että sain nyt melkoisen opetuksen siitä, että niitä kävelymatkoja on nyt vain totaalisesti maltettava välttää. Auringonpaiste nimittäin houkutteli minut hetkeksi ulkoilemaan, ja vaikka ajattelin olevani todella varovainen, niin jouduinkin sohvalle kellottamaan supistuksia ja nappailemaan Panadolia. Pelästyttiin kaikki pahanpäiväisesti, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Nyt olen kyllä läksyni oppinut. Siltikin sanon, että jos tuota parituntista ei lasketa, niin starttasi oikein hyvin tämä kahdeskymmeneskuudes ikävuosi.