Hengittäen

Lentoaskeleita

Poikamme sairastui eilen vatsatautiin. Juuri tätä olen pelännyt jo monta viikkoa, sillä onhan se ollut vain ajan kysymys milloin tuo joka talossa kiertävä pöpö iskisi meidänkin huusholliimme. Näitä normaaleja lapsiperhearkeen silloin tällöin kuuluvia juttuja, mutta juuri näin viisi päivää ennen laskettua aikaa suisti tämä episodi minut täysin raiteiltani. Soitin vähän hysteerisenä sekä äidilleni että anopilleni ja parin tunnin päästä pakkasinkin sydän karrella pienen potilaani mamilaan matkaavaan autoon. Oksennustaudissa synnyttäminen kun ei välttämättä ole jokanaisen synnytystoivelistalla, eikä myöskään kipeän miehen kotiinjättäminen tuona hetkenä. Äitini onneksi lohdutti, että onhan hän aikanaan minunkin kanssa melko monet vatsataudit hoitanut ja tietää varmasti nämä jutut, sekä poikakin tuntui olevan vain innoissaan mamilareissusta varmasti kipeästä olostaan huolimatta. Täytyy silti sanoa, että se kuuluisa "paskamutsifiilis" iski täysillä päälleni. Eipä tässä tilanteessa vain oikein ollut vaihtoehtoja. Enkä muuten tiedä, missä ihan totta olisimme ilman näitä tukiverkkojamme, sillä kurjasta mielestäni huolimatta tiedän pojan olevan superhyvässä hoivassa. Facebookissa panikoin Lily-kollegoilleni, kuinka nyt kolhiutuu äiti-lapsi-suhde ja että en myöskään halua mennä synnyttämään yksinäni. Sain tsemppausten lisäksi käskyn rauhoittua ja hengittää.

Lopulta noudatin neuvoa. Nukuin pitkät yöunet ja aamulla tein sen mikä tehtävissä on, eli lykkäsin uuniin pakastecroisantteja ja kaivoin jääkaapin perältä viikunahilloa. Peruimme viikonlopun suunnitelmat ja luvassa taitaa olla maksimissaan reissu videovuokraamoon. Kaupasta haimme varoiksi Jaffaa ja muuta, jos vaikka tauti vielä päättääkin iskeä. Onneksi ulkona sataa, joten maitohappobakteereilla kyllästetty leffaviikonloppu sisätiloissa ei noin niin kuin ajatuksen tasolla kuulosta ihan tyhmältä, vaikka mieli pienen potilaan luona onkin. 

 

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Kaikki on takuulla enemmänkin kuin hyvin ♡! 

:))

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos, sinä se jaksat olla aina niin ihanan positiivinen! <3 Ja tiedäthän minä, että siellä on kaikki hyvin (juuri soiteltiin ja pieni potilas oli niin kiireinen leikkiessään papan kanssa, ettei edes ehtinyt kanssani puhumaan :D ) ja että poika saa ihan parasta hoivaa, mutta silti äidin mieltä tällainen kaihertaa.

Mia K.
Voi taivas

No, äidit ♡ ;)) on.

Helppo tässä on jo olla, kun poika täytti 22 vuotta! ;))

Elina U.
Lentoaskeleita

Tuossa vaiheessa sitä varmasti voi jo hengähtää ja taputtaa itseään selkään! ;) 

Elina U.
Lentoaskeleita

Huh, juuri noin se varmasti on. Saanpahan nyt oppitunnin tästä jo ennen kuin kahden lapsen arki lähtee ihan konkreettisesti pyörimään. Kaikki mitä kirjoitit on aivan ehdottoman totta ja tiedostan sen, mutta voi tätä kalvavaa huonoa omatuntoa. Jännä, yleensä en edes ajattele mitenkään, että Vain Minä olisin kelpoisa hoitamaan poikaamme, mutta nyt kun toinen on ollut niin surkeena niin se äidinvaisto puskee aivan valtavana päälle (plus nämä hormonit, jotka muutenkin vaikuttavat aika mielenkiintoisesti mielialoihini). Mutta eipä tässä tosiaan auta muu kuin laittaa nyt synnytys ja vauvan hyvinvointi ykköseksi kuten sanoit. Onneksi, onneksi sain tuossa soitellessa kuulla, että tänään on kuulemma ollut jo paljon parempi aamu ja pikkumies on selkeästi tervehtymässä! Voisin alkaa oppettelemaan tuota sun mantraasi jo nyt. ;) 

Papris
Odotusta ja opiskelua

Voih, tsemppiä ja toivottavasti selvisit itse ilman tautia! 

Mäkin täällä kärvistelen, kun jouduttiin vauvan kanssa takasin osastolle määrittämättömän pitkäksi ajaksi mun ärhäkän rintatulehduksen takia. Oon ollu viikon tosi kipee ja telkkari&youtube on hoitanut esikoista, nyt vielä päälle tämä niin tuntuu ihan hirveältä. :( 

Pitää vaan luottaa siihen ettei ne pikkuiset tällaisista yllätyskeikoista mitään traumoja saa, kun ovat kuitenkin tutussa ja turvallisessa hoidossa. :)

Kommentoi