Herra ronkelin uusi ruokailuistuin

En olekaan tainnut täällä mainita, että sosekokeilut eivät ole lähteneet meillä käyntiin aivan mutkitta. On nimittäin selvinnyt, että vauvamme on lievästi sanottuna nirso, ja kaiken lisäksi perso makealle (krhm, onkohan äitiinsä tullut). 

Lisäksi hän on hyvin teatraalinen, lähestyvälle lusikalle yökätään usein jo ennen kuin se edes ehtii suuhun. Olen kuulkaas väsännyt soseita tehosekotin suristen tuntikaupalla, sekä kantanut kori kilisten vauvanruokapurkkeja kotiin kaupasta. Yök ja yök vaan. Ainoa, mitä herra ronkeli suvaitsee erikoispuuronsa lisäksi syödä, on kuningatarpiltti. Muutkin soseet menevät siinä tapauksessa joten kuten alas, kunhan lusikan kärjessä on ripaus tätä kuningatarpilttiä (tai jotain muuta makeaa). Vauva taitaa olla jonkinlainen fruit&berries-vegetaristi. Tissimaito on rock vaan eniten.

Havahduimme tässä viime viikolla mieheni kanssa siihen, että eihän meillä ole vieläkään syöttötuolia. Sitterissä vauva heiluu ja keikkuu siihen malliin, että ruokailutilanteen haasteellisuus kohoaa vain entisestään, joten syöttötuoliruokailu oli nyt erittäin tervetullutta tähän talouteen. 

Vertailimme eri syöttötuoleja, ja molemmat olimme alkuun Stokken lapsen mukana kasvavan syöttötuolin kannalla. Päätimme kuitenkin kartoittaa vaihtoehtoja, ja minä sainkin päähänpinttymän näistä perinteisistä syöttötuolimalleista. Muotoilun lisäksi päähänpinttymääni hieman avitti tietysti myös tuolien hinnat. 😉 Mies bongasi Vauvatalo Johannan tarjouksen kotimaisista syöttötuoleista, ja niinpä kiikutimme eilen kotiin vauvan uuden ruokailuistuimen. Nappasin seitsemän euron tarjouskorista keltaisen helposti pyyhittävän pehmukkeen tuoliin, ja täytyy sanoa että tykkään! 

Olemme testailleet tuolia nyt pieniä aikoja kerrallaan, ja vauvakin vaikuttaa oikein tyytyväiseltä uuteen tuoliinsa. Kivaa viettää ruokailuhetkiä koko perhe samaan aikaan pöydän ääressä!