Hitaita päiviä kohokohtineen
Päivät tuntuvat tällä hetkellä filmimäisiltä, ne ovat kuin sellaisia ruutuja, joissa tapahtuu osa osalta isompi liike. Se liike on vatsani kasvu ja ympärillä näkyy koti, vaihtuvat ruuat, leikit, hetket ja sohva, jolla pötköttelen paljon kohottaen jalkojani ylöspäin. Jos totta puhutaan, niin olo tuntuu välillä vähän mökkihöperöltä. Mieheni tullessa töistä kotiin saatan kertoa hänelle päivän jännittäviä uutisia, kuten kuinka tyyny päästi kaikki täytteet pesukoneeseen -vaikka heitin sen ihan normaaliin kuudenkympin ohjelmaan. Varsinaista living on the edge siis.
Selitystä supistuksiin ei ole löytynyt, eivätkä ne ole onneksi lähteneet mitenkään vaikuttamaan, kop kop. Koska vauvan arvioituun saapumisaikaan olisi vielä yli kaksi kuukautta, niin lääkäri on määrännyt minut ottamaan kuitenkin ihan hissuksiin. Lukujärjestykseni onneksi sallii tämän: yhtenä päivänä viikossa menen luennolle ja loput päivät luen kotona tentteihin, teen tehtäviä ym. Ja ennen kaikkea ”yritän olla hissuksiin” kroppaani kuunnellen, sekä annan pojan viettää vapaapäiviä päiväkodista. Perheemme arki pyörii tällä hetkellä aika konkreettisesti minun napani ympärillä. 😀
Mutta ne hetket, kun siirryn pois täältä kotoa, ovat kaikki vähintään lattekupillisen ja kylkiäissuklaan arvoisia hetkiä (no kauppareissuja lukuunottamatta, mutta noloa myöntää, että nekin saattavat olla toisinaan päivän kohokohta). Kun vietän suurimman osan ajastani kodin seinien sisällä, tuntuu se yksikin kerta viikossa yliopistolla aivan epätodelliselta. Samaan aikaan tosi tutulta ja samalla tunnen itseni ulkopuoliseksi vierailijaksi: en ole ostanut edes kalenteria vielä tälle vuodelle ja niin oudolta kuin se tuntuukin, olen pärjännyt oikein loistavasti tammikuun puoleen väliin ilmankin. Tuntuu hassulta istua ruokalassa tai luennolla, kun kevään lukujärjestykset tai luentosarjat eivät koskekaan minua.
Herkkuhetki öö lääkärikäynnin kunniaksi, mukin takana vielä jaettavaksi meinattu pulla
Tällä hetkellä pieniin hetkiin latautuu todella paljon. Sunnuntaina päätimme kompensoida totaalisen mönkään mennyttä viikonloppua (tuli taas todistettua, mitä kaikkia ylläreitä pikkulapsiperheen arkeen voikaan mahtua) käymällä uimassa Edenissä. Siellä minä kelluin pallona selälläni ja odotin, että liukumäestä syöksähtäisi kerta toisensa jälkeen sydämen sulattavaa pikkupojan naurunremakkaa ja isi mä haluan uudestaan huutoja. Jo pieni kylpyläreissu ja höyrysaunassa hengittely toivat suunnattomasti energiaa. Ja polttarimuistoja, sillä mehän piipahdimme kesken polttaripäiväni juuri kyseisessä kylpylässä suklaahieronnassa, morsiushöyrysaunassa kuorintoineen ja otimme aurinkoa ulkoallasalueella. Vitsit mikä päivä.
Onneksi kalenteriin (seinäversioon) on raapusteltu ja ympyröity vaikka mitä kivoja pieniä juttuja tuleville viikoille. Sellaisia pieniä kohokohtia, joihin hissukseen eläväkin voi osallistua ja pääsee toisinaan juomaan sitä lattea muissakin kuin kotileggareissa.
Koska täällä on näin rauhallista, niin kertokaa te jotain. Mitä teille kuuluu?