Hymyntuoja

Minulla olisi yksi juttu, joka aika lailla hymyilyttää… Parimetrinen valkoinen pukupussi.

Se löytyi, nimittäin unelmieni häämekko! Kävin pari viikkoa sitten yhden kaasoistani  kanssa Tampereen Morsiusgalleriassa vähän vain sovittelemassa hääpukuja, mutta vahingossa sovitusjärjestyksessään jo toinen puku kolahti aivan täysin. Kyseisen mekon jälkeen mikään ei tuntunut miltään, kaikissa oli liikaa jotain, vääränlainen helma, strasseja, leikkaus, kangas, malli, kaikki mekot olivat vaan vääriä, sillä ne eivät olleet se.

Kymmenen päivän mietiskelyn jälkeen totesin, että en osaisi toivoa tai kuvitella häämekoltani mitään muuta. 

Minulla kävi muuten aika nolo tilanne mennessäni ensimmäistä kertaa ostamaan varauksessa roikkunutta pukua. Ostan hyvin harvoin mitään kallista, suosin alennusmyyntejä ja yli viittä kymppiä en ole kovin helposti valmis maksamaan vaatteesta (ellei nyt sitten takkeja ja kenkiä lasketa, mutta niistäkään tuskin satasta enempää). Niinpä minä yleensä vain pieniä ostoksia tekevänä en ollut ollenkaan ottanut huomioon, että hei olen laittanut maksurajan pankkikorttiini! Tosi nolona yritin höylätä korttia , ja soitin jopa miehelleni että hän siirtäisi rahat verkkopankista toiselle kortille. Arvatkaa oliko siinäkin nostoraja. Kone ilmoitti uudestaan ja uudestaan maksun hylätyksi, myyjä yritti vakuutella että tätä sattuu yhtenään, mutta oli kyllä aika kuumottavaa höyläillä kortteja pää punaisena ja vakuutella, että katetta pitäisi olla. Ihan vinkiksi muille hääpukuostoksia varten siis, että tarkistakaa nostorajanne. ;)

Onneksi osasin varustautua uudelle mekonhakureissulle vähän fiksummin. Taidan kiikuttaa mekon säilytykseen vanhempieni luokse, sillä jättisuuren pukupussin säilytys miniasunnossamme (ja puvun salassapito uteliaalta mieheltä! ;) on hiukan haastavaa.

Täällä ollaan muuten edelleen viime kirjoitukseni tunnelmissa, voi hitsi. Pieni potilas on nyt päikkäreillä, reipas edelleen mutta minua alkaa jo huolestuttamaan, tämä on kolmas päivä vatsapöpöä…

Palaillaan! :)

PS. Tunsin suurta kiusausta otsikoida kirjoitukseni tyyliin ”valkea unelma” tai ”pala unelmaa”, mutta en tiedä olisivatko muut ihan samalla moodilla kanssani ja kokeneet näiden ilmausten käytön oikeutetuksi TÄMÄN mekon kohdalla. :D (Enkä nyt väitä että blogini sisältäisi mitään otsikoinnin taidonnäytteitä muutenkaan, tai että tämän jutun otsikko olisi mitenkään erityisen kekseliäs, mutta nuo vaan naurattavat, taitaa olla hiukan univajetta tällä mutsilla…)