Jätskitestailijat (taas) liikkeellä
Marraskuu ei taida olla varsinaisesti sitä suurinta jäätelösesonkia, mutta minullapa on jäätelösesonki ympäri vuoden. Rakastan kaikenlaisia herkkujäätelöitä, ja kahdeksan kuukauden karkkilakkoni aikana siirsinkin karkkihimon kätevästi jäätelönhimoon. Joten ei varmaan ollut kovinkaan suuri yllätys (ainakaan miehelleni), että lähtiessämme ostamaan hanskoja pojalle Stockmannilta päädyimmekin Koskikeskuksen Minetti -jäätelökahvilaan.
Lipsuttiin vähän ”yksi herkkupäivä viikossa” -periaatteesta (joka on siis pojalla, ei meillä valitettavasti 😀 ), ja kokeilin pojan kanssa puoliksi metsämarjajätskiä. Ja voi että kun oli hyvää! Mieheni pilkkasi minua suureen ääneen vielä kahvilan ulkopuolellakin, kuinka olin kuulemma ”napannut kulhon pojan edestä ja kaaputtanut sen kiireessä puhtaaksi”, ja kun poika totesi ”loppu”, kuten aina ruuan jälkeen, mies tokaisi että ”niin onkin loppu, kun äiti hotki kaiken”. En myönnä mitään.
Pienenä miinuksena kyllä, että kahvilasta sai pelkkää konekahvia, ja ettei valikoimissa ollut minkäänlaista mehua. Mutta toisaalta, jätskikahvilahan tuo onkin. Näin innokkaan jätskitestailijan vinkkelistä voisin kuitenkin suositella muille jäätelöfaneille testaamaan Minettiä, mutta lisäksi ehdottomasti myös Cafe la Famillea ja Siperian legendaarista Gelateria Italiaanaa. Jos vaikka glögikausi alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää, niin ei muuta kuin jätskille!
Ja kuten aina, pysähdyimme pitkäksi aikaa avoauton ja heppakarusellin kohdalle. Nämä pysähdykset tulevat onneksi meille tosi edullisiksi, sillä kokeiltiin laittaa euro koneeseen, mutta poika ärsyyntyikin vaan että ”pois”! Muuten oli niin kivaa ettei tietenkään oltaisi saatu lähteä enää muualle.
Ai niin. En sitten sinnikkäästi vaan viisastunut viime postaukseni valo-ongelmasta, vaan ehdotin tuossa matkalla yhden valaistun tunnelin kohdalla, että kokeillaan jos tästä saisi paremmat kuvat siitä takista. Ero on ihan silmiinpistävä…
Muistakaa herkutella! <3