Jee, me selvittiin siitä!
No niin nyt se on kunnialla ohi, ensimmäinen vauvan ensimmäinen päiväkotipäivä! Ja me selvittiin! No vauva oikeastaan pärjäsi minua paremmin, mutta kuitenkin minäkin. Ohi on.
Ihan kamala, kamalista kamalin maanantai jo melkein voiton puolella. En nukkunut yöllä paljoakaan, katselin vain sormeani puristavaa tyytyväisenä pylly pystyssä mykkyrällä nukkuvaa poikaani ja itkeskelin tämän tästä. Aamulla herätyskellon soidessa voin sanoa fiilikseni olleen tähän asti pahin maanantaini x1000. Sain hoidettua aamutoimet sumussa ja pakattua meidät autoon, mutta päiväkotiin päästyämme olinkin niellyt kieleni. En saanut sanottua oikein mitään, ojensin vain leijonarepun ja vaippapaketin muutaman lauseenalun kera ja päiväkodintäti taisi havaita heti että jaahas, tämä on nyt niitä äitejä. 😉 Reippain ottein ihana hoitotäti otti vauvan syliin ja sanoi että ”sano hei hei äidille”, ja minä poistuin melko nopeasti ennen kuin vauva huomasi hermostustani. Itkin parkkipaikalla kännykkä kädessä vartin, odotin kai jotain merkkiä tulla hakemaan poika. Merkkiä ei kuulunut, vain tunnin päästä tekstari että hyvin menee.
Vauvalla oli sujunut viiden tunnin hoitopäivä oikein hienosti. Hiukan oli lounasaikaan alkanut itkettää, mutta hyvä ruoka parempi mieli tepsi heti. Ja melkein kolmen tunnin päiväunet. Minua olikin vastassa nauravainen ja kovasti ilmeisesti päivästään selittävä vauva. Arvatkaa vaan keskityinkö tänään koulujuttuihin.
En voi muuta sanoa kuin että huhhu, mutta kai tämä tästä lähtee rullaamaan. Hitaasti, mutta kuitenkin.