Kaksikymmentäneljä

Tämä helmikuun maanantai on ollut synttäripäiväni. Täytin 24, hassua, muistin jotenkin että täyttäisin 25.

Sain synttärilahjojakin! Nyt kotonani on kukkasia, uusi suoristusrauta (vanha rikkinäinen, r.i.p.), italialaisia häälehtiä, rakas teinivuosieni pokkari, Muumimamma-teetä, mustikkamuffinsseja ja läppärillä auki Lontoon lentojen vertailuja maaliskuulle. Ihana kummitäti-ihminen hengaili vauvan kanssa ja pääsimme miehen kanssa elokuviin. Aika kivaa!

Ja jännittävää. Syntymäpäivänä on aina hiukan samanlainen olo kuin uutenavuotena, sitä mittailee mielessään kulunutta vuotta ja pohtii mitä kaikkea on koettu, ja mitä uudella numerolla varustettu vuosi tuo. Vaikka mikään ei käytännössä juuri niiden numeroiden ansiosta muutu, silti harrastan tätä aina. 

Pohjimmiltaanhan tässä 24-vuotiaassa minussa on edelleen tämä 18-vuotias tyttö.

 

(RMJ- 07<3)

Synttäreideni kunniaksi nukuin aamulla pommiin sammuttamalla herätyskellon ja siirtämän uuden hälytyksen kello kolmeentoista (!). Kirjoitin hälytyksen nimeksi ommatoäämi(?). Vauva herätti meidät kuitenkin ilman herätyskelloakin, emmekä myöhästyneet paljoa. 24-vuotiaan minun kannattaa alkaa käyttämään tavallista herätyskelloa ja pysyä kaukana kännykästä aamuisin, ennen kuin lähettelen unissani ommatoäämi-viestejä ystävilleni.

Viettäkää kiva viikko kamuset!