Karkkilakko: päivä numero yhdeksäntoista
Tammikuun kolmantena katselin jouluna saatuja karkkirasioita, joiden pohjalla oli enää muutama hassu kiiltäväpaperinen budabest, daim -tai enkelikarkki. Ällötti. Housut tuntuivat tosi kireiltä, vatsa turvonneelta, ja silti teki vain mieli mutustella lisää. Havahduin siihen, ettei karkinsyöntini ollut enää aikoihin pysynyt kohtuullisena.
Olen aina ollut ihan hirmuisen perso karkeille. Karkkipäiväni venyi helposti herkutteluviikonlopuksi, arkena tarvitsin hiukan piristystä, ja mikäs sen paremmin piristäisikään kuin rapiseva karkkipussi. Siinä missä toisille tulee raja vastaan vaikkapa sadan gramman irtokarkkipussin jälkeen, minä saatan surutta napostella vaikkapa kolmesataa grammaa lakuavaimia. Karkkipussin jälkeen on aina paha olo ja morkkis, mutta kurjat fiilikset unohtuivat heti kun seuraavaksi iski makeanhimo.
Tyhjiä pahvirasioita katsellessani tajusin, että voi hemmetti -taidan olla koukussa karkkiin. Olen kehittänyt itselleni jonkin sortin addiktion sokeriin ja väriaineisiin, enkä todellakaan halua jatkaa näin. Joulun aikaan lihoin kolme kiloa ihan puhtaasta karkin ahmimisen riemusta. Vaa`an lukemat harmittivat hirveästi, juuri kun olin taas jumppaillut ja syönyt vähän terveellisemmin (vaikka karkkeja melkein joka päivä vähän söinkin), hukkaan kaiken työn.
Suuttuneena itselleni päätin, että nyt loppuu karkin syönti häihin asti, aloitan elämäni ensimmäisen karkkilakon. Häämme ovat elokuun lopussa, joten ehkäpä kahdeksan kuukauden karkittomuuden jälkeen osaan suhtautua makeisiin taas kohtuudella. Laitoin vielä tammikuulle varmuuden vuoksi muutkin herkut pannaan, etten hae pullasta ja leivoksista kompensaatiota karkeille.
En halua edes ajatella, minkälaisen e-koodimäärän olen elimistööni tunkenut, apua. Tarkoitukseni eivät liity laihdutusoperaatioihin tai muihin dieetteihin, vaikka tietysti muutaman kilon toivoisin häämekkoa varten tiputtavani (no siis neljä), muuten haluaisin vain kiinteytyä liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. Ennen kaikkea haluan kohdella vartaloani paremmin.
Tänään takana karkkilakon päivä numero yhdeksäntoista, joka on kaltaiselleni ahmatille aivan mahtava alku. Nyt repsahtaminen olisi vielä nolompaa, kun olen facebookin lisäksi julistanut lakkoni täällä blogissa! ;)
