Kesä jona lentelin taivaalla ja sain timanttisormuksen

Siinä ne ovat sekaisin omissa pläjäyksissään. Minun kesämuistoni. Kesäkuun rauhalliset kotipäivät pojan kanssa, Helsingin reissut, minut aivan huumannut Lana Del Rey, kuplavolkkarilla juhannusteillä ajelut, uusi kuva kylkiluideni päällä, kävelylenkit lapsuuteni maisemissa. Jos kesäkuu olisi maku, se olisi avokadoa, jätskiä, kahvia sekä isäni savustamaa lohta.

Ihana kuuma heinäkuu, pienet lähireissut perheen kesken, hääkutsujen askartelua, riidan poikkaissut sunnuntaibrunssi, päivä jona pääsin hyppäämään laskuvarjolla ja juhlimaan aamuun asti ystävieni kanssa polttareissani, ja koitti hetki jona ajattelin, ettei tämän onnellisempi voisi olla. Jos heinäkuu olisi vaate, se olisi tuo monessa kuvassa näkyvä Benettonin silkkinen kukkamekko. En tule ikinäikinä myymään sitä kirppiksellä.

Elokuu maistui pizzalta ja häädiettimorkkikselta, stressiltä, pitkiltä tehtävälistoilta, tuntui mukulakiviltä jalkojen alla Vanhassa Raumassa, sisälsi hemmottelua kampaajalla, geelikynsissä ja ripsienlaitossa, ja ehti se olla kesälomaakin perheen kanssa touhuillen. Elokuussa tunsin oloni vaihtelevasti hieman maaniseksi, todella onnekkaaksi, stressihirmuksi, hermoraunioksi, itsevarmaksi, onnesta pakahtuvaksi. Pojan kanssa alettiin käydä ensimmäisiä melkein-keskusteluja (Onko nälkä? ”Eioo” tai ”mennään” eli joo, Oliko hyvää ”Namnam, loppu”). Viimeisinä päivinään elokuu teki minusta vaimon ja sain aina haaveilemani häävalssin meren äärellä. 24. päivä tunsin oloni prinsessaksi.

Kuva: Jan Sundman

Aikamoinen kesä.